Puolustusministeri Jussi Niinistön puhe 215. Maanpuolustuskurssin avajaisissa
Hyvät maanpuolustuskurssille kutsutut, kummikurssilaiset, arvoisa Puolustusvoimain komentaja, hyvät naiset ja herrat. Ärade kursdeltagare, mina damer och herrar.
Valtakunnalliset maanpuolustuskurssit ovat vuosikymmenten saatossa vakiinnuttaneet asemansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Ensimmäinen, vuonna 1961 toimeenpantu kurssi, oli nimeltään ”Totaalisen maanpuolustuksen opetustilaisuus”. Pian nimi vaihtui nykyiseen muotoonsa, mutta kurssin keskeisenä sisältönä säilyivät kokonaismaanpuolustukseen liittyvät asiakokonaisuudet.
Totaalisen – elin paremminkin siis kokonaismaanpuolustuksen toimintamalli oli lähtökohtaisesti rakennettu perinteisen, laajamittaisen sotilaallisen hyökkäyksen varalle. Tavoitteena oli varmistaa, että yhteiskunnan kaikki voimavarat saataisiin mahdollisimman tehokkaasti valjastettua palvelemaan sotilaallista puolustusta. Nimittäin tuolloin sotilaallinen hyökkäys nähtiin ainoana kansallista turvallisuutta ulkopäin uhkaavana tekijänä.
Sittemmin niin sanotun keskinäisriippuvuuden lisääntyminen, uudet teknologiat ja ihmisten lisääntynyt liikkuvuus ovat pakottaneet meidätkin tarkastelemaan uhkakirjoa entistä laajemmin. Yhteiskunnan turvallisuusstrategiaa koskevassa valtioneuvoston periaatepäätöksessä on tunnistettu kaikkiaan 13 uhkamallia, jotka yksin tai yhdessä voivat vaarantaa kansallisen turvallisuuden.
Sotilaallisen hyökkäyksen ohella tällaisia uhkia ovat muun muassa tietoliikenteen ja -järjestelmien vakavat häiriöt, elintarvikehuollon vakavat häiriöt, rajaturvallisuuden vakavat häiriöt, terrorismi ja muu yhteiskuntaa vaarantava rikollisuus. Tähän laajaan uhkien kirjoon vastaamiseksi Suomessa on viime vuosina otettu käyttöön kokonaisturvallisuuden käsitteeseen perustuva varautumismalli.
On huomattava, että kokonaisturvallisuus ei käsitteenä korvaa kokonaismaanpuolustusta. Molempia tarvitaan. Kummankin tavoitteena on kansallisen turvallisuuden varmistaminen yhteistyöperusteisesti. Siinä, missä kokonaismaanpuolustuksen toimintamallit keskittyvät sotilaallisen uhkan torjuntaan, kokonaisturvallisuuden varautumismalli ammentaa voimansa yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisesta. Kurssin aikana nämä molemmat näkökulmat tulevat teille kurssille valituille tutuiksi niin luentojen kuin käytännön harjoitustenkin kautta.
Hyvät kurssilaiset
Kansalliseen turvallisuuteen kohdistuva uhkien kirjo on siis kiistatta monipuolistunut. Sama suuntaus on nähtävissä myös sotilaallisissa uhkissa. Käytettävät menetelmät ovat yhä monipuolisempia. Kyberhyökkäykset, informaatio-operaatiot ja muut hybridisodankäyntiin liittyvät epätavanomaiset keinot ovat tulleet osaksi keinovalikoimaa. Perinteisen aseellisen hyökkäyksen lisäksi tänä päivänä on varauduttava myös aikaisempaa nopeampiin ja pienin, ammattimaisin joukoin toteutettaviin operaatioihin – Krimin valtaus puolitoista vuotta sitten on tästä hyvä esimerkki.
Sodan kuvassa tapahtunutta muutosta ei voida sivuuttaa olan kohautuksella. Yleiseen asevelvollisuuteen ja kokonaismaanpuolustukseen perustuva puolustusratkaisumme tuottaa meille vakavasti varteenotettavan kyvyn vastata perinteiseen sotilaalliseen uhkaan. Liikekannallepanoon perustuvan järjestelmämme valmiutta reagoida toimintaympäristössämme tapahtuviin nopeisiin muutoksiin on kuitenkin syytä kehittää.
Puolustusvoimissa tämä on ymmärretty. Ensimmäisiin toimenpiteisiin valmiuden kehittämiseksi on jo ryhdytty. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että valmiuden merkittävä parantaminen edellyttäisi huomattavia taloudellisia lisäresursseja. Nykyisessä taloustilanteessa se ei ole helppo yhtälö.
Puolustusmenoihin tuleville vuosille suunnitellut lisäykset on kohdistettava materiaalihankintoihin. Ainoastaan siten voimme kuroa umpeen aiempina vuosina virheellisen politiikan seurauksena syntyneitä materiaalivajeita ja korvata lähivuosina poistuvaa kalustoa. Puolustusbudjetin ulkopuolista erillisrahoitusta tarvitaan myös puolustushallinnon strategisiin hankkeisiin; merivoimien aluskaluston uusimiseen ja ilmavoimien Hornetien korvaamiseen.
Valmiuden kannalta olisi kuitenkin tärkeää, ettei puolustusvoimien toimintamenoihin kohdistettaisi enää lisäleikkauksia vaan pikemminkin päinvastoin. Puolustusvoimauudistuksessa resurssit ja toiminnot ajettiin minimitasolle – viimeaikaista turvallisuuskehitystä tarkastellen ehkä jopa alle vaadittavan minimin. Käytössä olevilla resursseilla kykenemme turvaamaan puolustusvoimien ydintoiminnot ja sekin on mahdollista vain priorisoimalla. Asevelvollisten koulutuksesta ja aluevalvonnasta meillä ei ole varaa tinkiä. Sen sijaan nykyistä korkeamman valmiuden ylläpitoon tai uusien kykyjen, kuten kyberpuolustuksen mittavampaan kehittämiseen nykyrahoitus ei riitä.
Taloudellisista haasteista huolimatta voidaan reagointikykyämme parantaa muilla, jopa kustannusneutraaleilla keinoilla. Yksi mahdollisuus on palveluksessa olevien varusmiesten nykyistä laajempi käyttö valmiustehtäviin. Tällainen hyvä käytäntö meillä on ollut aikaisemminkin. Tuolloin tosin varusmieskoulutusjärjestelmämme oli erilainen. Käytössä oli kolmen saapumiserän malli, jonka ansiosta meillä oli aina rivissä jo koulutuksensa loppupuolella olevia sotilaita. Heitä voitiin paremmin käyttää valmiustehtäviin. Meillä ei ole varaa jättää varusmiehissä olevaa potentiaalia käyttämättä.
Jotta totuus ei unohdu: Puolustuksemme suorituskyky nojaa pitkälti reserviläisistä koostuviin sodan ajan joukkoihin. Jotta tätä suorituskykyä voitaisiin nykyistä joustavammin hyödyntää valmiuden säätelyssä, tulisi myös kertausharjoituskutsuihin liittyviä säädöksiä, esimerkiksi aikarajoja tarkistaa.
Asevelvollisuuslaissa kertausharjoitusten yhtenä tarkoituksena on erikseen mainittu mahdollisuus sotilaallisen valmiuden joustavaan kohottamiseen. Lakiin kirjattu aikaraja edellyttää kuitenkin, että kutsu harjoitukseen on lähetettävä reserviläiselle viimeistään kolme kuukautta ennen harjoituksen alkua. Tämän päivän uhkakuviin peilaten aikamääre tuntuu kovin pitkältä. Nykyinen säädös onkin laadittu aikana, jolloin uhkan uskottiin kehittyvän hitaasti ja aikaa puolustusvalmisteluille olisi useita kuukausia. Nykykäsityksen mukaan valmistautumisaika voi olla huomattavasti lyhyempi.
Sen lisäksi, että kehitämme puolustusvoimien valmiutta, meidän on arvioitava myös eri viranomaisten roolia ja tehtäviä maanpuolustuksessa. Uudet hybridisodankäynnin menetelmät, kuten kyberhyökkäykset ja tunnuksettomien sotilaiden käyttö, sumentavat ennen niin kirkkaana pidettyä rajaa sisäisten ja ulkoisten uhkien välillä.
Aluksi poliisin tai rajavartiolaitoksen toimivaltaan kuuluva tilanne saattaa myöhemmin paljastua sotilaalliseksi operaatioksi. Tällöin toimivalta ja vastuu tilanteen hoitamisesta vaihtuvat viranomaiselta toiselle. Tässä en usko olevan ongelmaa. Vastuut ja valtuudet ovat viranomaisilla hyvin tiedossa. Toinen kysymys sitten on, ovatko eri viranomaisten toimivaltuudet riittävät tällaisen hybridiuhkan synnyttämän epäselvän tilanteen hoitamiseksi. Käytännön toiminnan ja valmiuden kannalta voisi olla hyvä, että eri viranomaisilla jo normaalioloissa olisi nykyistä paremmat mahdollisuudet antaa virka-apua toisilleen.
Muun muassa näitä puolustusvalmiuden kehittämiseen liittyviä kysymyksiä arvioidaan parhaillaan puolustusministeriössä. Tavoitteena on, että arvioinnissa tarpeellisiksi katsotut ja lainmuutoksia edellyttävät asiat saadaan mahdollisimman pian säädösvalmisteluun.
Hyvät kuulijat
Pidemmällä tähtäimellä meidän on laajemminkin arvioitava toimintaympäristön muutoksesta aiheutuvia puolustusjärjestelmämme kehittämistarpeita. Viime vuosina näitä arvioita ja niihin pohjautuvia poliittisia linjauksia on tehty osana ulko- ja turvallisuuspoliittisia selontekoja. Hallitusneuvotteluissa kuitenkin todettiin, että riittävän perusteellisen arvion tekeminen edellyttää erillisen, puolustuskysymyksiin keskittyvän selonteon laatimista.
Nyt tämä prosessi on käynnistetty runsas kaksi viikkoa sitten tekemälläni päätöksellä. Rinnan ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon kanssa valmisteltava puolustusselonteko laaditaan puolustusministeriön johdolla tiiviissä yhteistyössä muiden hallinnonalojen kanssa.
Selonteossa tullaan tarkastelemaan muuttuneen toimintaympäristön Suomen puolustukselle asettamia vaatimuksia. Sodankäynnin kehitystä peilataan puolustuksemme nykytilaan ja arvioidaan meihin tulevaisuudessa kohdistuvia uhkia. Näiden arvioiden pohjalta selonteko tuottaa perusteet puolustuskyvyn ylläpitoon, kehittämiseen ja käyttöön liittyville pitkän tähtäimen poliittisille linjauksille.
Selonteko on selkeä jatkumo viime vaalikaudella eduskunnan informoimiseen keskittyneen parlamentaarisen selvitysryhmän työlle. Tavoitteena on, että selonteko saadaan annettua eduskunnalle vuoden 2016 syys- tai 2017 kevätistuntokaudella.
Hyvät kurssilaiset
Onnittelen teitä kurssille pääsystä. Olette läpäisseet kovan seulan. Nyt edessänne on kolme ja puoli intensiivistä kurssiviikkoa, joiden aikana saatte runsaasti uutta tietoa niin maanpuolustuksesta kuin kokonaisturvallisuudestakin. Käyttäkää saamanne tilaisuus hyödyksenne.
Toivotan teille antoisaa maanpuolustuskurssia.
Jag önskar er en trevlig och angenäm försvarskurs.
Puhe kuunneltavissa puolustusministeriön sivuilla >
Kuva: Matti Matikainen. Arkistokuvaa.