Puheenjohtaja Jussi Halla-ahon puhe puoluevaltuuston kokouksessa
Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho avasi puoluevaltuuston kokouksen Eduskunnan Pikkuparlamentissa.
Arvoisat puoluevaltuuston jäsenet, kansanedustajat, median edustajat ja muut läsnäolevat!
Käsittelen tässä tilannekatsauksessa eräitä ajankohtaisia asioita: eduskuntavaaleja, hallitustunnusteluja, tulevia näkymiä, eurovaaleja sekä puolueen sisäisistä asioista lyhyesti ensi kesän puoluekokousta ja siellä tehtäviä päätöksiä ja valintoja.
Eduskuntavaalit
Eduskuntavaalit menivät osaltamme paremmin kuin juuri kukaan olisi osannut pelätä tai toivoa. Lisäsimme edustajiemme määrää 22:lla, emmekä ole koskaan olleet näin lähellä suurimman puolueen asemaa. Kuntopiikki sattui melkein optimaaliseen kohtaan. Jos vaalit olisi järjestetty viikkoa myöhemmin, olisimme olleet suurin puolue. Tätä ei kuitenkaan kannata liiaksi murehtia. Esimerkiksi hallitukseen osallistuminen on kiinni muiden puolueiden yhteistyökyvystä ja -halusta, ei siitä, mikä puolue on suurin tai toiseksi suurin.
Toivon muiden puolueiden ymmärtävän viimeistään näiden vaalien jälkeen, että perussuomalaiset eivät ole tilapäinen häiriö, joka menee pois, kun riittävän kauan odotellaan. Me emme ole pelkkä muiden epäonnistumisista elävä protestipuolue, kuten monet näyttävät uskovan. Ihmiset äänestävät meitä, koska he jakavat meidän ajattelutapamme ja arvomaailmamme. Tiedämme kyselytutkimuksista, että perussuomalaisten linjauksilla on paljon enemmänkin kannatusta kuin 17,5% äänestäjistä. Kasvupotentiaalia siis on. Realisoituuko se vaalituloksissa, on suurelta osin kiinni siitä, miten uskottavalla tavalla ajamme asiaamme arkipäivän politiikassa. Jokainen meistä on puolueen käyntikortti ja mainostaulu.
Kannatuksemme nousi vaaleja edeltäneinä viikkoina etenkin naisäänestäjien joukossa, mikä on hyvä merkki. Olemme selvästi suurin työväenpuolue, mutta myös yrittäjien osuus äänestäjistä on huomattava. Olemme löytäneet sellaisia lähestymiskulmia, joissa duunarin ja yrittäjän edut kohtaavat eivätkä ole ristiriidassa, ja tätä linjaa meidän on mielestäni syytä jatkaa. Painopisteen tulee olla niissä teemoissa, jotka yhdistävät erilaisia äänestäjiämme ja toisaalta erottavat meidät kaikista muista puolueista.
Haluan kiittää vielä kerran perussuomalaisten piirijärjestöjä ja paikallisyhdistyksiä kovasta työstä ja hyvin tehdystä kampanjasta.
Hallitustunnustelut
Hallitustunnustelijan rooli lankesi vaalituloksen perusteella sosialidemokraateille ja Antti Rinteelle. Perussuomalaiset lähtivät keskusteluihin vakavalla ja rakentavalla asenteella, vaikka luonnollisesti oli selvää, että demareiden valmiudet tehdä yhteistyötä kanssamme olivat heikot, jopa olemattomat. Meidän osaltamme tunnustelut olivatkin todennäköisesti lähinnä taktista teatteria. Rinne halusi ennen kaikkea luoda kokoomuksen ja keskustan suuntaan mielikuvaa siitä, että muitakin vaihtoehtoja on, jos nämä puolueet eivät jousta riittävästi.
Odotusten mukaisesti näyttää siltä, että Suomi on saamassa ennennäkemättömän punaisen hallituksen. Kyse ei ole pelkästään siitä, mitkä puolueet ovat mukana, vaan myös siitä, että niin demarit, vasemmisto kuin vihreät ja RKP ovat tietyssä mielessä radikalisoituneet ja siirtyneet vasemmalle. Niistä kaikista on tullut voimakkaasti identiteettipuolueita. Perinteiset teemat kuten työväestön asema ja ympäristö ovat tehneet tilaa muodikkaille teemoille kuten fanaattisille maahanmuuttonäkemyksille, intersektionaaliselle feminismille ja yleiselle todellisuuskriittisyydelle. Keskusta on konservatiivisempi, mutta Sipilän kauden jälkeen sielläkin on voimakasta sisäistä painetta siirtyä vasemmistolaisempaan politiikkaan.
Ei varmaankaan ole kohtuullista haukkua vielä hallitusta, jota ei ole edes koottu, mutta lienee kohtuullista ennustaa, että tällä porukalla saadaan koottua erittäin yrittäjä- ja teollisuusvihamielinen hallitus, joka rahoittaa vaalilupauksiaan veronkorotuksilla, rapauttaa Suomen kilpailukykyä ilmastoposeerauksella, lisää parhaan kykynsä mukaan haitallista maahanmuuttoa ja sen kustannuksia sekä hyökkää sananvapautta vastaan erilaisilla ”vihapuheen” vastaisilla kampanjoilla. Punavihreät heiluttavat tahtipuikkoa, ja keskusta saa palkinnoksi muutaman siltarummun ja maakuntahallinnon.
Olemme hiukan pettyneitä kokoomuksen ja keskustan haluttomuuteen tehdä yhteistyötä perussuomalaisten kanssa. Todennäköisenä tuloksena on punavihreiden dominoima hallitus maassa, jonka eduskunnassa on vahva ei-sosialistinen enemmistö.
Tulevat näkymät
Se, että vaalien suurin häviäjä, keskusta, menee hallitukseen ja vaalien suurin voittaja, eli perussuomalaiset, jää sen ulkopuolelle, on herättänyt paljon kummastusta äänestäjissä. Monet kysyvät, mitä mieltä on koko äänestämisessä, jos sillä ei voi vaikuttaa päätöksentekoon. Meidän täytyy muistaa ja muistuttaa äänestäjiämme, että juuri tämä on eristämispolitiikan tavoite. Muut puolueet haluavat, että perussuomalaisten kannattajat turhautuvat äänestämiseen ja jäävät seuraavalla kerralla kotiin. Vastaavasti eristämispolitiikka loppuu vain, jos muut puolueet näkevät, että kannattajamme äänestävät meitä vaaleista toiseen.
Olemme näillä näkymin pääoppositiopuolue tällä vaalikaudella. Tulemme tekemään myös oppositiossa asiapolitiikkaa. Emme räksytä hallitukselle periaatteen vuoksi vaan nostamme esiin epäkohtia ja tarjoamme perussuomalaisia ratkaisuja.
Eurovaalit
Euroopan parlamentin vaalit pidetään reilun kahden viikon kuluttua. Suomesta valitaan 13,5 edustajaa. Puolikas tarkoittaa sitä, että kun Britannian EU-ero toteutuu, osa siltä vapautuvista paikoista jaetaan muiden jäsenmaiden kesken. Suomi on silloin saamassa 14. paikan.
Kannatuslukujen valossa meillä on mahdollisuus lisätä paikkamääräämme kahdesta kolmeen. Eurovaaleilla on valtava merkitys monestakin syystä. Ensinnäkin kansallismieliset puolueet ovat saamassa historiallisen vaalivoiton kaikkialla Euroopassa. Tämä vie eurooppalaista keskustelua ja päätöksentekoa järkevämpään suuntaan ja vaikuttaa konkreettisesti yhteiseen lainsäädäntöön. Perussuomalaiset voivat olla osa tätä kehitystä. Kun kuulumme mahdollisimman suureen ryhmään Euroopan parlamentissa, olemme paljon kokoamme suurempi vaikuttaja.
Suurin ja välittömin vaikutus eurovaalien tuloksella on kuitenkin kotimaan politiikkaan. Mitä paremmin perussuomalaiset menestyvät, sitä enemmän muilla puolueilla puntti tutisee. Myös eurovaaleissa meidän pitää osoittaa, että olemme tulleet jäädäksemme. Siksi pyydän sekä puolueemme aktiiveja että ehdokkaita venymään vielä pari viikkoa turuilla ja toreilla, vaikka vaaliähkyä varmasti pukkaa yhdellä jos toisellakin.
Puoluekokous
Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna pidetään perussuomalaisten puoluekokous Tampereella. Puoluekokous on tietysti meille kaikille ennen kaikkea tärkeä perhetapahtuma, mutta siellä tehdään myös hyvin tärkeitä päätöksiä. Tärkeimpiä ovat henkilövalinnat. Tämä puolue on tehty ihmisistä, ja se seisoo ja kaatuu ihmisten mukana, jos sallitte dramaattiset sanakäänteet.
Haluan nostaa erityisesti esille yhden henkilövalinnan, nimittäin puoluesihteerin. Istuva puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo lähtee etsimään uusia haasteita. Riikka kertoi minulle joskus sellaisen nyrkkisäännön, että jos vaalit voitetaan, se on puheenjohtajan ansiota, ja jos ne hävitään, se on puoluesihteerin syytä. Minulla on ollut erinomainen tilaisuus tarkkailla Riikkaa ja puoluesihteerin työtä muutaman metrin etäisyydeltä viimeiset kaksi vuotta. Olen nähnyt, että mistään ei tule mitään ilman hyvää puoluesihteeriä. Aina, kun minusta on tuntunut, että puheenjohtajan homma on raskasta, olen ajatellut Riikkaa, ja heti on helpottanut.
Puoluesihteerin tehtävään on perinteisesti ollut paljon hakijoita. On hyvä, että on vaihtoehtoja, mutta haluan puhua tästä aiheesta, koska arvelen, että kaikilla ehdokkuutta pohtivilla tai valinnasta päättävillä ei välttämättä ole täysin realistista kuvaa siitä, mistä puoluesihteerin tehtävässä on kyse, ja mistä siinä ei ole kyse.
Puoluesihteeri on organisaation toimitusjohtaja, esimies ja psykoterapeutti. Hänen on tunnettava kaikki, tultava toimeen kaikkien kanssa, jaksettava väsymättä ratkaista toisten ongelmia, pystyttävä olemaan tarpeen mukaan sekä rautakourainen että silkkihansikkainen. Kun asiat toimivat, kenellekään ei tule mieleen, että onpas meillä hyvä puoluesihteeri, mutta kun ne eivät toimi, syyllistä ei tarvitse kauaa etsiä. Puheenjohtaja voi mokata, unohdella asioita, nukkua pommiin tai kiukutella, mutta puoluesihteeri ei voi.
Puoluesihteerin tehtävä eroaa puheenjohtajan tehtävästä myös siinä, että kuherruskuukautta ja harjoitteluaikaa ei juurikaan ole. Pyörien pitää pyöriä koko ajan.
Puoluekokoukseen on aikaa reilu puolitoista kuukautta. Se menee hujauksessa. Toivon, että kaikki puoluesihteeriksi pyrkivät tulevat kaapista mahdollisimman pian, jotta jäsenistöllä on aikaa harkita omaa kantaansa. Mutta toivon myös, että jokainen ehdokkuudestaan ilmoittanut tai sitä pohtiva miettii asian perusteellisesti omassa mielessään. Onko juuri tuo tehtävä se, johon juuri minulla on sopivat valmiudet ja jota minä haluan tehdä.
Kiitoksia ajastanne ja huomiostanne! Toivotan onnistunutta puoluevaltuuston kokousta ja viisaita päätöksiä.