PS:n eduskuntaryhmä: Työ muuttuu – yhteiskunnan on pysyttävä muutoksessa mukana
Mediatiedote 4.3.2019
Julkaisuvapaa
Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoro 4.3.19
Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon 2. osa: Ratkaisuja työn murroksessa
Ryhmäpuhuja ed. Olli Immonen
Työ muuttuu – yhteiskunnan on pysyttävä muutoksessa mukana
Työ on ollut ja on tulevaisuudessakin tärkeä osa meidän kaikkien elämää. Työllä nostettiin maamme köyhästä maatalousyhteiskunnasta teollisuusvaltioksi, työllä hankitaan leipää pöytään ja työllä rahoitetaan suomalainen hyvinvointivaltio.
Mutta työ muuttuu. Yhä vähemmän asioita tehdään alusta loppuun pelkillä käsillä. Tietotekniikka ja robotiikka valtaavat alaa ja korvaavat manuaalista käsityötä. Tämä kehitys on ollut jatkuvaa ja se tulee jatkumaan.
Oleellinen kysymys meidän perussuomalasten mielestä on, miten hyvin olemme kansakuntana valmiit ottamaan vastaan uusia tapoja tehdä töitä. Miten hyvin meidän lainsäädäntömme, koulutusjärjestelmämme ja yhteiskuntamme pystyy omaksumaan uudet työnteon tavat? Suomalainen yhteiskunta ei ole enää pelkästään ns. kahdeksasta neljään -yhteiskunta yhdessä pysyvässä työpisteessä tai elämänmittaisessa työpaikassa, vaan yhä useammassa tapauksessa avoinna 24 tuntia vuorokaudessa, teemme etätyötä ja työnantajamme vaihtuvat muutaman vuoden välein.
Pitää varautua myös siihen, ettei kaikki mene kuten Strömsössä
Tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä on kymmenen tärkeää lausumaa ja nostan niistä nyt kolme erikseen esiin.
Ensimmäinen lausuma edellyttää valtioneuvostoa luomaan vaihtoehtoisia skenaarioita ja toimintamalleja myös sen varalle, että muutos globaalissa toimintajärjestelmässä on pysyvä tai hyvin pitkäaikainen. Perussuomalaisten mielestä valtioneuvoston on analysoitava entistä laaja-alaisemmin myös sellaisia skenaarioita, joissa kansainvälisen yhteistyön kehityskulku ei ole toivotun laista. Esimerkiksi monimutkaistuva maailmanpolitiikka ja EU:n päätöksenteon vaikeutuminen edellyttävät varautumista B-suunnitelmalla.
Miten esimerkiksi toimimme, jos Venäjän vientiboikotti laajenisi koskemaan kaikkia suomalaisia vientituotteita. Miten toimimme, kun Euroopan Unionin johto tulee kyvyttömäksi johtamaan ja noudattamaan omia sääntöjään. Olemme nähneet sen jo turvapaikanhakijakriisin yhteydessä vuonna 2015 sekä EU:n hiljaisuudessa ja suhtautumisessa Katalonian kansan vapaudenkaipuuseen vuonna 2017.
Elinikäinen oppiminen on tulevaisuuden työelämän ehto
Mietinnön toinen lausuma on myös erittäin tärkeä. Meidän on, kuten lausumassakin todetaan, varmistettava, että elinikäisen jatkuvan oppimisen mallia kehitetään huomioiden jo työelämässä olevien osaamisen päivittäminen. Lisäksi meidän on varmistettava, että saamme koulutukseen mukaan vailla toisen asteen tutkintoa olevien nuorten aikuisten laajat joukot.
Tämän lausuman merkitys on siinä, että työn ja yhteiskunnan muuttuessa jatkuvasti, on myös osaamisen muututtava. Me puhumme täällä salissa paljon kilpailukyvystä. Kilpailukyky koostuu monista asioista, joista yksi on työvoimamme osaaminen ja kaikkien työikäisten määrä. Olemmeko Suomessa tehneet riittävästi työvoimamme jatkuvan koulutuksen puolesta ja sitä kautta työvoimareservimme kasvattamiseksi? Emme ole.
Hallittua talouden kehitystä vai uusi villi länsi?
Viimeisenä lausumana nostan esiin kahdeksannen lausuman. Lausumassa valtioneuvostoa edellytetään selvittämään alustatalouden, lohkoketjuteknologian ja kryptovaluutan vaikutuksia talouteen sekä edistämään verohallinnon kansainvälistä yhteistyötä alustatalouden valvonnan edistämiseksi ja uusien alustatalouden palveluiden kehittämiseksi.
Tämän lausuman hieman kryptisten sanojen takana on aito huoli siitä, miten Suomen kansalaisten ja Suomen valtion talouden pohja muuttuu ja miten kykenemme estämään talouden muuttumisen Villiksi länneksi.
Esimerkiksi onko tulevaisuudessa enää perinteisiä pankkeja, kun lohkoketjuteknologia siirtää jokaisen yksilön tiedot asuntolainoista ja pankkitilin saldosta yhteen, periaatteessa kaikille avoimeen tietokantaan? Siirtyykö lainoitusbisnes täten erillisille virtuaalisille luottolaitoksille ja raha täysin virtuaaliseksi, jolloin ei tarvita pankkikonttoria? Olemmeko valmiit siihen, että kaikki olisi vain yhden tai parin suuren tietokannan takana? Kuka sitä hallinnoi ja miksi hallinnoi? Entä missä määrin Suomi maana ja suomalainen ihmisenä on tulevaisuudessa alisteinen globaalille taloudelle? Nämä kaikki ovat kysymyksiä, joita perussuomalaisten mielestä on syytä pohtia erityisen tarkasti ja osattava ottaa vakavammin huomioon päätöksiä tehtäessä.