Eurokriisin hoidossa epäonnistuttu – vastuun kantaa veronmaksaja
Tiedotusvälineille 4.2.2015
Välikysymys eurokriisin hoidosta ja Kreikan tilanteesta
Välikysymyksen 1. allekirjoittajan puhe
Kansanedustaja Timo Soini
JOHDANTO
Arvoisa puhemies,
”Kehitys lähti väärään suuntaan heti ensimmäisestä päivästä lähtien.” Näin toteaa euron historiasta Otmar Issing, saksalainen taloustieteen tohtori ja yksi yhteisvaluutan perustajahahmo.
Väärään suuntaan heti alusta lähtien. Siksi tämä välikysymys ei käsittele vain Kreikkaa ja sen tämänhetkistä tilannetta. Tässä on kyse koko euron historiasta ja siitä, mitä euro on Euroopalle tehnyt ja tekee, mikäli tosiasioita ei tunnusteta ja asioita korjata.
Euron historia on täynnä virheitä:
– sen rakentaminen eliitin fantasioiden varaan
– yhteiseen valuuttaan kelpaamattomien mukaan ottaminen
– sääntöjen vastainen muiden euromaiden tukeminen
– Euroopan rahoitusvakausvälineen ja myöhemmin pysyvän vakausmekanismin perustaminen
– EKP:n setelirahoitus ja niin edelleen.
Vuonna 2010 tehtiin oikea kardinaalivirhe, kun Kreikkaa ei velkataakan käydessä mahdottomaksi laitettu velkasaneeraukseen ja ulos eurosta. Aiheuttajaa ei pistetty maksamaan, vaan markkinoille opetettiin, että voitot ovat yksityiset mutta tappiot kuittaa veronmaksaja. Niin katosi periaate “freedom to fail” – tilalle tuli “taxpayers will pay”. Epäonnistumisen riski poistui ja veronmaksaja laitettiin kuittaamaan tappiot. Ja tämä virhe sitten toistettiin vielä varmuuden vuoksi neljä kertaa.
Euron jokaisen virheen kohdalla pääasiallisen taloudellisen vastuun kantaja on sama: veronmaksaja.
Euroon siirryttäessä sen luvattiin tuovan hyötyjä toinen toisensa perään. Sen avulla EU:sta piti luoda kilpailukykyisin ja dynaamisin tietopohjainen talous koko maailmassa. Näin ei ole käynyt. 15 vuotta myöhemmin euroalue on maailman hitaimmin kasvava talousalue, jossa työttömyys on noussut ennätyslukemiin. Miksi tavoitteet eivät ole toteutuneet?
Eurossa on kaksi perusteellista ongelmaa. Ensinnäkin yhteisvaluutta on alusta asti ollut ennemmin poliittinen kuin taloudellinen projekti.
Euroalueen toinen, pahempi ongelma on moraalin puute. Yhteisesti sovituista säännöistä ei pidetä kiinni. Sen voi hyväksyä, että jos yhdessä sovitut säännöt todetaan huonoiksi, niitä muutetaan yhteisellä sopimuksella. Mutta ei. Euroeliitti on turvautunut salailuun, pimittämiseen ja yhä räikeämpiin sopimusrikkomuksiin.
Otetaan esimerkiksi tukipaketit ja EKP:n setelirahoitus. Ne ovat yksiselitteisesti perussopimuksen artiklojen 123 ja 125 vastaisia toimia. EKP tai kansalliset keskuspankit eivät saa hankkia velkasitoumuksia EU:n toimielimiltä, laitoksilta tai jäsenvaltioiden keskushallinnoilta. Unioni ei ole vastuussa eikä ota vastuulleen sitoumuksia jäsenvaltioilta. Jäsenvaltiot eivät ole vastuussa toistensa sitoumuksista.
Eurojärjestelmää luotaessa siihen rakennettiin vakaus- ja kasvusopimus, joka oli oikeastaan euroalueen ainoa todellinen taloussääntö. Mutta kun Saksa ja Ranska rikkoivat sitä ilman todellisia sanktioita, sääntö menetti tehonsa. Sitä ei ole tarvinnut noudattaa 10 vuoteen. Onko se enää lainkaan voimassa?
Maailmasta tulee mahdoton, jos luottamus katoaa. Perisuomalainen tapa on se, että kun jotakin sovitaan, se pitää. Tämä on suomalainen toimintamalli. Rehellisyys ja luotettavuus ovat keskeisiä perusarvojamme. Rehellisyys maan perii.
Pääministeri Stubb: olette monta kertaa todennut, että EU on arvoyhteisö. Herää kysymys: onko EU toiminut eurokriisissä arvojensa mukaan? Jos on, silloin unionin arvot eivät ole lähelläkään suomalaisia arvoja.
PUHEITA JA LAINAUKSIA
Arvoisa puhemies,
Eurokriisin hoidosta on Suomessa esitetty vuosien mittaan monenkirjavia lausuntoja.
Entinen pääministeri, keskustan Matti Vanhanen kehui antamaansa Kreikan ensimmäistä tukipakettia hyväksi bisnekseksi. HYVÄKSI BISNEKSEKSI. Puolueveli Markku Laukkanen säesti:
”Me pelastimme tämän tilanteen. Sammutimme sen tulipalon. Kreikan tilanne rauhoittui. Kreikka ei ole mikään ongelmatapaus, me patosimme sen.”
Keskustan linja on noista päivistä alkaen ollut vähintäänkin epäselvä. Vanhanen ja hänen luottokomissaarinsa Olli Rehn ovat molemmat tukipakettipolitiikan takuumiehiä. Tällä hetkellä puolue ajaa kuitenkin täällä eduskunnassa huomattavasti maalaisjärjellisempää linjaa Mauri Pekkarisen johdolla. Pelkään, että Pekkarisen analyysi on vihreä viikunanlehti vaalien alla keskustan todellisen linjan hämärtämiseksi.
Kokoomuksen linja on ollut alusta asti olla johdonmukaisesti harhassa. Toivotalkoopuolue on vienyt Suomen tukemaan maita kuten Kyprosta, jota Ben Zyskowicz kutsuu Välimeressä kelluvaksi rahapesulaksi ja Portugalia, joka ei kanna itse riittävästi veroja. Joulun alla lehdet kertoivat, kuinka Suomessa vaurastunut ylimystö muuttaa Portugaliin veroja pakoon. Ja me täällä tuemme maata, joka mahdollistaa veronkierron.
Irlannin ja Portugalin tukemisen jälkeen ex-valtiovarainministeri Jyrki Katainen julisti iloisena:
”Lisää vastuita ei voi tulla, koska emme jatkossa edes harkitse lainatakuiden myöntämistä ilman täysimääräisiä vakuuksia. On oikeastaan turha puhua isommista teoreettisista miljardimääristä, koska täysimittaiset vakuudet rajaavat vastuumme tuonne alle kahden miljardin. Se kaksi miljardia on oikeastaan ainoa luku, joka tavallisen suomalaisen kannattaa muistaa.”
Valtiovarainministeriön oman ilmoituksen mukaan meillä on Kreikka-vastuita seitsemän miljardia. Kun Kreikan kriisi alkoi, Suomella oli vastuita Kreikasta nolla euroa. NOLLA EUROA!
Jos Kreikan velkataakkaa olisi kevennetty eurokriisin kärjistyessä vuonna 2010, tappiot olisivat maksaneet pankkiirit ja sijoittajat. Kun sama tehdään nyt, tappion maksavat veronmaksajat. Eikö tämä kerro, mistä tässä kaikessa on lopulta kyse?
Katainen myös sanoi, että hallitus ”ei luotota Kreikkaa huvin vuoksi tai solidaarisuudesta vaan sen takia, että se on suomalaiselle työllisyyskehitykselle pienempi paha”.
Nyt, seitsemän miljardin investoinnin jälkeen, Suomessa on enemmän työttömiä kuin eurokriisin alussa.
Niin sanotut vastuunkantajat ovat kaikonneet. Ensin häipyi Vanhanen, sitten Katainen. Tiukan paikan tullen kapteenit vuorollaan jättivät laivan ja pakenivat. Vanhanen on poissa. Katainen on poissa. Ja Vapaavuori on pelastusveneessä. Mutta me olemme edelleen täällä… ja niin on laskukin. Se pysyy. SINÄ MAKSAT! MINÄ MAKSAN! ME MAKSAMME!
Sanotaan, että Suomesta ei ole lapioitu rahaa kriisimaihin. Kyllä on. Asian voi kuka tahansa tarkistaa valtion budjetista. Sille on oma momenttinsa: ”Suomen pankin eräiden sijoitustuottojen siirto Kreikan valtiolle”, momentti 28.01.69. Kolmessa vuodessa tähän on jo kulunut 100 miljoonaa. Ja loppua ei näy.
Meille väitetään, että Kreikan lainaehtojen höllentäminen ei aiheuta Suomelle tappioita. Kyllä aiheuttaa. Velkojen leikkaus on taloudellisesti sama asia kuin laina-aikojen pidennys. Kuten Sixten Korkman on todennut: ”Velkaehtojen höllentäminen poikkeaa velkojen anteeksi antamisesta vain juridisesti, EI TALOUDELLISESTI”.
Olen kuullut myös väitteen, että kriisimailla menee jo ihan hyvin. Mutta: jos joka neljäs on työttömänä, ei siinä minun mielestäni hurraamista ole. Ja kun sanotaan, että joissakin kriisimaissa kasvu on nopeampaa kuin meillä Suomessa, minulle se kertoo siitä, kuinka huonosti hallitus on talouttamme hoitanut.
Nyt vakuutellaan, että Kreikka voi sekä pysyä eurossa että selvitä veloistaan. Voi olla, mikäli kreikkalaiset haluavat elää suu säkkiä myöten seuraavat 30–40 vuotta. Tähän kysymykseen saimme juuri vastauksen, kun kreikkalaiset runsas viikko sitten äänestivät tiukkaa talouspolitiikkaa raivoisasti vastustavan Syrizan valtaan.
SALAISET VAKUUDET
Arvoisa puhemies,
Sitten nämä niin sanotut vakuudet, joista kietoutunut vyyhti on häpeällinen kokonaisuus. Neuvoteltuaan ensin itselleen tuottojenvaihtosopimuksen, jota kukaan muu ei halunnut, Suomi joutui heti ja kerralla pääomittamaan osuutensa Euroopan vakausmekanismissa. Hinnaksi tuli 1,44 miljardia euroa ja luopuminen korkotuloista. Sillä saa 11 lastensairaalaa.
Hallituksen mielestä niin sanotut vakuudet olivat onnistunut ja rehti ratkaisu. Miksi valtiovarainministeriö julisti sopimusjärjestelyt salaisiksi? Kansanedustajat pääsivät tutkimaan asiakirjoja vain pienessä komerossa valvovan silmän alla; ilman minkäänlaisia muistiinpanovälineitä. Perussuomalaisten ansiosta asiakirjat avattiin. Korkein hallinto-oikeus julisti ministeriön salauspäätöksen laittomaksi. Tästä en ole huomannut suoraa tunnustusta valtiovarainministeriön sivuilla, että toimimme väärin. Jos jokin media johtaa lukijoita tai katsojia harhaan, Julkisen sanan neuvosto käskee oikaisemaan tiedon. Olisiko kohtuullista, että valtiovarainministeriön sivuille laitettaisiin linkki KHO:n päätökseen vaikka edes kolmeksi päiväksi? Tai edes yhdeksi? Vaikka näin jäljestä juhlan. Virheen tunnustamisen myöntämiseksi.
Niin sanotuista vakuuksista on syytä todeta, että niistä ei ole mitään hyötyä, jos Kreikan laina-aikoja pidennetään tai -ehtoja helpotetaan tai korkoa lasketaan vaikka nollaan. EI MITÄÄN HYÖTYÄ. VAI MITÄ SDP!?
1000 MILJADIN SINKO
Arvoisa puhemies!
Tukipolitiikan käsikirjoitus on mennyt seuraavasti: ensin annettiin suoraa lainaa – ei toiminut –, sitten tuli ERVV (väliaikainen vakausväline) – väliaikaista kaikki on vain, sitten EVM (Euroopan vakausmekanismi) – ei riittänyt – ja nyt mennään setelirahoitukseen. EKP painaa 1 000 miljardia uutta rahaa sinkoonsa. Mitä tehdään jos tämäkään ei toimi?
Suomen riskit kasvoivat yhdessä yössä miljarditolkulla. Kuka tästä päätti? Kuka on vastuussa? Ei tästä päättänyt yksikään tässä salissa oleva. Eikä kukaan hallituksessa. Ei tästä päässyt päättämään edes Euroopan mahtavin poliitikko Angela Merkel. Suomesta päätökseen osallistui vain yksi henkilö: Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen. Ei tästä päässyt päättämään yksikään kansan vaaleilla valitsema henkilö, vaikka viimekädessä kansa tämän päätöksen seuraukset kantaa ja laskun maksaa. Rahapolitiikka on ulkoistettu keskuspankkiireille ja EKP toimihenkilöille, joilla ei ole mitään vastuuta jäsenvaltioiden parlamenteille. Keskuspankin toimet eivät ole millään tavoin sopusoinnussa kansanvaltaisten periaatteiden kanssa.
Ja mihin tämä järkyttävä summa menee? Ammutaan 1 000 miljardin tykillä. Seuraa rahavirtaa. Eivät ne mene Kreikkaan. Eivät espanjalaisille työttömille. Jos setelirahoitus ratkaisee kaikki ongelmat, miksi tätä samaa keinoa ei käytetä kerran vaalikaudessa? Minne rahat menevät? Pankkien ja sijoittajien taskuun ne menevät, uutta kuplaa ruokkimaan.
Haluamme tänään kuulla hallitukselta: miten Suomen kansantalous hyötyy EKP:n tekemistä päätöksistä. Onko pääministerillä tai valtiovarainministerillä esittää laskelmaa tai arviota siitä, kuinka paljon velkapapereiden rahoitus Suomeen vaikuttaa?
SUORAAN JA REHELLISESTI
Arvoisa puhemies,
Tässä keskustelussa Perussuomalaisten pääviesti hallitukselle ja euromaille on: lopettakaa kieroilu ja sumutus. Jos te ja muut eurooppalaiset hallitukset haluatte lainata rahaa toisille euromaille, lainatkaa rehellisesti. Myöntäkää, että teitä ei yhteisten sääntöjen noudattaminen kiinnosta. Älkää pimittäkö mitään. Ei toisten euromaiden tukeminen tarvitse mitään vakausvälinettä tai -mekanismia. Niiden tarkoitus on vain hämätä kansalaisia. Jos haluatte lainata, niin lainatkaa. Suoraan. Rehellisesti. Nyt te siirrätte vastuun ja päätöksenteon mekanismien virkamiehille, joita yksikään kansalainen ei voi äänestää virkaan tai virasta pois.
Jos isot eurooppalaiset pankit pitää teidän mielestänne pelastaa veronmaksajien rahoilla, niin sanokaa sekin avoimesti. Kyllä te itsekin tiedätte, että Kreikkaan lainatut rahat eivät auttaneet kreikkalaisia. Tähän mennessä maalle on lainattu 226,7 miljardia! Nyt pitää katsoa, mihin rahat ovat menneet. MISSÄ OVAT RAHAT?
Arvoisa puhemies,
Eurokriisin hoidossa on tehty paljon virheitä. Tämän saman arvion on esittänyt myös Olli Rehn, tukipakettipolitiikan johtaja ja toteuttaja. Matti Vanhanen nimesi hänet komissaariksi ensin 2004 ja sitten vielä 2009, kun suomalaiselle piti saada raskas salkku. Rehnin salkku on suomalaisille veronmaksajille raskas kantaa: kuin myllynkivi kaulassa.
Virheet ja niiden seuraukset on käsitelty edellä. Nyt on kysyttävä: mitä seuraavaksi? Miten menemme tästä eteenpäin?
Suunnan täytyy muuttua. Näin ei voi jatkua. Tukipakettipolitiikan on loputtava. On palattava aiheuttaja maksaa vahingon -periaatteeseen. Euroalueen maiden on ruvettava noudattamaan yhdessä sovittuja sääntöjä tai lähdettävä eurosta. Euroon kelpaamattomille maille on näytettävä ovea. Finanssipolitiikan koordinaatio ja kontrolli komission tasolla eivät saa rajata kansallisten parlamenttien päätöksentekovaltaa. Finanssipoliittista päätösvaltaa ei saa siirtää EKP:n toimihenkilöille, pankkiireille tai EVM:n kaltaisten laitosten virkamiehille.
Lopulta palataan luottamukseen. Luotammeko siihen, että Kreikka tai muut kriisimaat ovat parantaneet tapansa ja noudattavat tästä eteenpäin yhteisiä sääntöjä? Luotammeko siihen, että hallitus pitää lupauksensa ja Kreikalle ei anneta velkahelpotuksia? Luotammeko siihen, että Alexander Stubbin hallitus kykenee oppimaan tehdyistä virheistä ja ohjaavan Suomen oikeaan suuntaan? Luotammeko siihen, että se yhteisissä päätöksentekopöydissä noudattaa tätä linjaa? Luotammeko kokoomukseen? Luotammeko SDP:hen? Luotammeko kristillisdemokraatteihin tai RKP:hen? Emme luota. Sen tähden…
PONSI
teen seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: Euroopan velkakriisin hoito on ollut virheellistä ja väärää. Hallitus on jatkanut edeltäjiensä epäonnistunutta politiikkaa, lisännyt Suomen vastuita ja sallinut sääntöjen noudattamatta jättämisen. Tästä on ollut Suomelle merkittävää taloudellista haittaa, ja siksi hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.
Lisätietoja:
Timo Soini
puh. 050 511 3027