Timo Soinin puhe puoluevaltuuston kokouksessa 11.3.2017
Timo Soinin puoluevaltuuston kokouksessa pitämä puhe 11.3.2017
Arvoisat puoluevaltuuston jäsenet, hyvät Perussuomalaiset ystävät täällä nettien ja kaapeleiden ääressä ja hyvät tiedotusvälineiden edustajat.
Tämmöinenkin päivä tuli, jolloin pidän viimeistä kertaa poliittista tilannekatsausta Perussuomalaisten puoluevaltuustossa puolueen puheenjohtajana. Hyvä että tuli, aikansa kutakin. Olen kiitollinen kaikesta siitä ajasta, jonka olen ollut tämän puoleen puheenjohtaja. Reissu on ollut ainutlaatuinen, se on sisältänyt runsaasti kotimaan matkailua, tuhansia, tuhansia tilaisuuksia, monia lähtöjä, monta hyvää asiaa.
Tilaisuuden videotallenne.
Kun lähdin tänne, niin mietin yhtä lähtöä erityisesti, joka minulla on jäänyt mieleen. Se tapahtui joskus kapean leivän aikoina. Lähdin Satakuntaan pitämään piirikokousta kuuden aikaan aamulla ja lähdin omalla autolla liikkeelle, ja illasta kahdeksan aikaan olin kotona. 550 kilometriä oli mittarissa. Minua oli vastassa Kankaanpäällä Satakunnan piirikokouksessa Anssi Joutsenlahti, Martti Mölsä ja neljä kokousedustajaa. [keskustelee kokoukseen osallistujan kanssa; Pauli Saarinen oli yhtenä jos muistan oikein, Erkki Lilja, Ilma Törmä ja olisikohan ollut Oiva Kankaristo]. Ei ollut kannatusta, ei ollut äänestäjiä, ei ollut rahaa, mutta aate oli – ja sille pohjalle rakennettiin – ja näitä lähtöjä oli paljon. Tämä vain osoittaa yhtenä esimerkkinä sellaisen, että kannattaa lähteä pieniinkin tilaisuuksiin. Satakunta on tänään Suomen Perussuomalaisten vaalipiiri. Satakunta on suurin. Pakostakin tulee sinapinsiemen vertaus sanasta mieleen; että voi olla pieni siemen, voi olla iso puu. Täytyy vaan uskoa asiaan ja tehdä töitä. Ora et Labora; rukoile ja tee työtä. Aika hyvin pärjää sillä. Tai sitten, jos ei halua rukoilla, tee työtä.
Nyt, kun meillä alkaa valmistautuminen puoluekokoukseen ja puheenjohtajavaaliin, en luonnollisestikaan puutu siihen vaaliin tai valintoihin millään tavalla. Se on kentän tehtävä ja kenttä osaa sen tehdä. Mutta yhden asian sanon vinkkinä; että tuolla, millä aloitin, niin toivon, että ehdokkaat jatkavat. Nyt, kun meillä piireissä on tuhansia jäseniä, niin toivon, että kaikki ehdokkaat ja myöskin, että piirit järjestävät puheenjohtajaehdokkaille kiertueen, jotta tämä kutyymi tulee tutuksi, sillä jos ei nyt ennen puoluekokousta kierrä kenttää, niin epäilen, että mitkä ne halut on puoluekokouksen jälkeen, koska sieltä se voima kumpuaa.
Vielä muutama sana ennen kuin mennään kovaan politiikkaan. Kun aina kysytään, että miltä nyt tuntuu – minä nyt kerron, että miltä nyt tuntuu tai on tuntunut viikon verran. On helpotuksen, haikeuden ja huolen yhdistelmä: helpotusta 40 prosenttia, haikeutta 40 prosenttia, huolta 20 prosenttia. Vähän samanlainen, kun kaksikymppinen lapsi lähtee kotoa niin sitä miettii, että kuis se pärjää? Ja kyllähän se pärjää, ja tämä on vain se huoli. En ole yhtään huolissani siitä, että pitkässä linjassa perussuomalaiset menestyy. Nyt kun käydään vaan vaalitaistelut asiallisesti ja puoluekokoustaistelut asiallisesti niin ei ole huoleen mitään syytä.
No, helpotus; 20 vuotta vastuussa 24/7 kaikesta, mikä puoletta koskee ja mikä puoluetta liippaa. Mitä kaikkea se tarkoittaa? Vastuuta poliittisesta linjasta, vastuuta puoleen taloudesta, vastuuta puolueen henkilökunnasta, karvatollukka suuhun aina, kun tulet eduskuntaan tai muuten; “mitä mieltä olet tästä, tuosta ja vielä tuosta?” Mutta kyllä se jotenkin meni.
No sitten haikeus; Perussuomalaiset on ainutlaatuinen puolue Suomessa. Ei ole toista eikä tule toista. Me ollaan itsenäisiä, itsepäisiä, joiden kanssa on hieno tehdä töitä, mutta joiden kanssa on joskus työlästä tehdä töitä. Tiedätte kyllä, mitä minä tarkoitan; tarkoitan teitä. Täällä on uskomaton määrä hyviä ystäviä vuosien varrelta. Jotkut ovat 35 vuoden takaa vanhasta SMP:stä, jotkut ovat uudempia tuttavuuksia. Ja tämä kaikki, mitä tähän tarinaan liittyy, niin tietysti muistot kultaantuvat tällaisena hetkenä. Ei se aina ollut helppoa: SMP:n konkurssi oli karmea, sitten alettiin nollasta keräämään puoluetta, mutta se kerättiin ja se tuotiin. Se tuotiin eduskuntaan Vistbackan toimesta, kuntavaltuustoon teidän toimesta, Europarlamenttiin ja hallitukseen minun johdollani. Aika hyvä keikka.
Sitten, kun katselin näitä juttuja – poliitikko ja toimittajahan on siitä samanlainen henkilö, että ne lukevat omat juttunsa aamulla ensimmäisenä, kun se herää; itse kirjoittamansa tai itseään koskevat juttunsa ja minä en ole tästä poikkeus – niin jutut oli kauniita. Olivat jotenkin kauniimpia kuin ennen viime lauantaita. Tuntui jotenkin, että olenkohan minä kuollut? Kun negrologia oli ja netti. Mutta sitten minä totesin, että en minä ole kuollut. Sitten joku sanoi, että olet elävä legenda. Minä sanoin, että mieluummin elävä legenda kuin kuollut puheenjohtaja.
No, leikki sijansa saakoon.
Tämä on ollut ainutlaatuinen reissu. Hyvä reissu ja haluan kaikille niille, jotka pettyivät tähän päätökseen ja tiedän että teitä on aika monta myöskin täällä; ei syytä huoleen, en minä mihinkään katoa. Meillä on yhteyinen tavoite, mutta se yhteinen tavoite vaatii nyt, että puolue uudistuu, sitä johtaa tuoreet voimat ja se menee eteenpäin. Se on politiikan laki, se on elämän laki. Näin se pitää olla.
Sitten mennään hieman ajankohtaisiin asioihin. Kun kannatat Perussuomalaisia, niin mitä silloin kannatat? Tämä on minun mielestäni ydinkysymys. Ja siihen vastaan hetken päästä. Sitä ennen kiitän teitä puolueväkeä loistavasti sujuneesta kuntavaaliehdokasasettelusta. Olimme todella hankalassa paikassa monin tavoin, mutta me haimme yhdessä 3831 ehdokasta. Se on vähemmän kuin viimeksi, mutta paljon parempi tulos kuin vanhoilla puolueilla ja paljon isompi tulos kuin punavihreillä. 94:ssä kunnassa meillä on enemmän ehdokkaita kuin viime kerralla ja meillä on ehdokkaita 281:ssä kunnassa, joka puuttui vain kaksi siitä, kun Keskustalla on 283:ssa. Esimerkiksi Vihreillä on reilusti alle 200 kuntaa, missä he on mukana. Eli, Perussuomalainen vaihtoehto on äänestettävissä lähes kaikissa Suomen kunnissa ja se on hienoa asia. Se, minkä takia meillä ehdokasmäärät on monessa paikassa noussu, on 4 vuoden toiminta niillä alueilla. Se, missä on toimittu hyvin, ei ole riidelty keskenään, on tehty työtä, ehdokasmäärät on täynnä. Tämmöisiä paikkoja on; Vihti, Kaustinen, Liperi, Kauhajoki, Simo, Espoo, monia muita. Turha sanoa, että oli vaikeeta. Ei ollut vaikeeta, jos sen osasi, eikä tapellu 4 vuoden aikana. Voihan tässä joku hyvä poikkeus olla niin kuin esimerkiksi Kirkkonummi, kun Pekka katsoo niin pää kallellaan. Teitte tosi hyvää työtä. Teillä on laatu parantunut listalla. Eli ei mitään hätää.
Nyt meidän täytyy vaan hoitaa tämä vaalihomma kotiin, eli tehdään hyvä kamppanja. Sen me osaamme. Me olemmme Suomen paras toripuolue ja tiedän, että täältä moni lähtee suoraan vielä torille tänään – ja se on hieno asia.
Mitä sitten me olemme saavuttaneet kuntapolitiikassa? Hyvin paljon. Me vaikutetaan. Me ollaan iso puolue. Meillä on valtuuston puheenjohtajuuksia, hallituksen puheenjohtajuuksia, ja sitä varten, mikä meidän linja on, sitä ei tarvitse muuttaa. Se on se, että kuntalaisen ääni kuuluu kunnassa, päätökset tehdään asukkaiden ehdoilla, verot pidetään kohtuullisina, kunnioitetaan kuntien itsenäisyyttä, me emme hyväksy pakkoliitoksia. Me äänestimme hallituksessa Rääkkylän pakkoliitosta vastaan. Hallituksen enemmistö sen silloin hyväksyi, mutta oikeusasteessa itsenäisyys palautettiin.
Mä en rupea tankkaamaan tätä erinomaista “Arjesta se alkaa”-kuntavaaliohjelmaa. Täällä on Perussuomalainen linja. Se on täällä näin. Se on yhdessä sinne tehty. Tämä homma aloitettiin jo Lahdessa pitkälti noin vuosi sitten. Teimme ne teemat. Nämä ovat teidän tekemät teemat. Nämä eivät ole ylhäältä sanellut teemat, nämä on alhaalta ylös tuotu teemat. Tällä kehtaa kyllä vaaleihin mennä. Mutta ei vaaleissa aina puhuta ohjelmista, paitsi sitten, jos siellä on joku tämmöinen gägi, niinku meillä eduskuntavaaleissa 2011 oli post-moderni tekotaide. Maailma repesi – mutta niin repesi äänipussikin. Ei se sen kummempaa ole. Täällä ei ole nyt post-modernia tekotaidetta, mutta jos me halutaan se sinne lisätä, niin laitetaan sitten. Tässä on meidän teema; kuntalaisten ehdoilla, arjesta alkaa, seiniä ei selityksiä, ja ne ihmiset, ne tekee päätökset. Me ollaan myös yhteistyökykyinen puolue, mutta me emme hyväksy vääryyttä, emme peittelyä, emme lainvastaisia menettelyitä. Siksi meissä on myös ärhäkkyyttä näissä valtuustoissa. Me emme ole valtuustossa sen takia, että me hyväsytään se, minkä kaupunkihallitus on edellisellä viikolla hyväksynyt. Jos se on hyvä päätös, me hyväksytään se, mutta jossei se sitä ole, niin me teemme muutosesityksiä.
Arvoisa väki, muutama poiminta tai ajatus ajankohtaisesta poliittisesta tilanteesta, hallituksesta. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että meidän täytyy hallituksessa jatkaa tämän vaalikauden loppuun ja viedä ne asiat loppuun, jotka me on nyt saatu alulle, jotka me on saatu aikaan ja sitten mitataan mitä tuli. Nyt, jos me tällä hetkellä, kun me olemme gallupien mukaan hieman katveessa, jäädään pois, niin meidän kannatus ei nouse. Jos teemme tämän työn ja uskomme itseemme ja siihen, mihin olemme sitoutuneet, se nousee. Totta kai linjaa voi terävöittää, pitää terävöittää, ja uskon, että uusi puoluejohto tässä suhteessa ottaa haasteen vastaan ja hoitaa niin, että me voitamme seuraavat eduskuntavaalit. Tämähän on hyvin yksinkertaista. Mutta sen sanon vielä, kun meilä on ajankohtaisia henkilökysymyksiä niin ministereistä, työtaakoista ja muista; ne sovitaan hallituksessa, hallituspuolueiden kesken, ei julkisuudessa, mutta aivan varmasti on paikka, jossa niiitä ei sovita ja se on oppositio. Paikka, jossa ei tehdä yhtään päätöstä, on oppositio, mutta oppositiossa voi olla oikeassa. Niin mekin oltiin, koko ajan. Ollaan me vieläkin.
Sitten haluan sanoa parista ajankohtaisesta asiasta. Tonen on tämä kotihoidontuki. Sanoin aikanaan, että Guggenheimiin ei tule valtion rahaa, eikä tullut, eikä tule Helsinginkään rahaa. Kotihoidontukea ei romuteta tämän hallituksen aikana. Me lähdemme Perussuomalaiset siitä, että perheissä on valinanvapaus. Meillä ei ole mitään intressiä ja halua määrätä kuinka paljon isä on kotona, kuinka paljon äiti on kotona – se määrätään siellä perheissä. Niin kauan kuin meidän pää keikkuu niin tähän ei tule muutosta. Tämä on selvä viesti ja tähän ei myöskään vaikuteta oppositiosta vaikka millaisen mallin Vihreät tai Vasemmistoliitto tai SAK tai joku muu esittää. No Can Do. Ei tuu mitään. Tällaisen ajattelun taustalla on jonkinnäköinen kummallinen kotiäitiviha. Niin kuin se olisi nyt ongelma, että äiti hoitaa lasta kotona, tai että isä hoitaa lasta kotona. Varhaiskasvatus. Lasten psykiatri Jari Sinkkonen sanoo, että ainoa varhaiskasvatus suurin piirtein mitä tarvitaan, 1-2-vuotias, on lämpöä, rakkautta ja että on puhtaat vaipat ja ruokaa. Sitten, kun päästään siltä asteelta eteenpäin, voidaan luoda muuta. Uskon, että tämä tuli selväksi. Malleja saa tehdä, keskusteluja saa ylläpitää, mutta tämän hallituksen aikana kotihoidontukeen ei tule muutoksia.
Sitten pari sanaa EU- ja maahanmuuttopolitiikasta. Siinä on tapahtunut tämän hallituksen aikana muutos. Joidenin meidän mielestä ei muutosta tarpeeksi, mutta kuitenkin muutosta merkittävästi. Kun luin tämän päivän Helsingin Sanomia vaimon lehdestä, huomasin, että siellä oli monia kansalaisia, arvostettuja sellaisia, jotka valittivat meidän maahanmuuttopolitiikan kireyttä. Sitten on niitä, jotka valittavat sen löysyyttä. Molemmat mielipiteet on demokratiassa sallittuja. Mutta milloin me varmasti saamme löysemmän maahanmuutto- ja Eurooppa politiikan, on se hetki, kun me astumme oppositioon. Sen jälkeen maahanmuuttopolitikkaa tekee Vasemmistoliitto, Sosiaalidemokraatit, Vihreät ja RKP. Se on huono vaihtoehto. Meillä on hallituksen 80-kohtainen maahanmuutto-ohjelma, sitä ei ole vielä toteutettu kaikilta osin. Se pitää kaikilta osin toteuttaa ja siinä mielessä kritiikki on ollut myös paikallaan.
Pari asiaa, jotka on kaihertanut, niin sanonpa sen nyt niin ei jää enää kaihertamaan: Meidän talousasioista on riittänyt riepoteltavaa aika monta vuotta. Ilman mitään aihetta. Sen takia sanon tässä nyt, että että tapaus Hauta-aho on loppuunkäsitelty. Hän väiti, että meillä on epäselvyyksiä ties missä. Olimme käräjällä, hän hävisi, maksoi puolueelle oikeudenkäyntikuluja 58 000. Vieläkin odotan Yleisradiolta, että e kertoo tämän Suomen kansalle, niin kuin se kertoi useissa ohjelmissaan, uutisissa, ajankohtaisohjelmissa, että tässä on jotain epäselvää. Ei ollut mitään epäselvää. Siitä on nyt oikeuden päätös ja joka sillä tiellä oli maksoi 58 000. Tämän toivoisin, että se oikaistaisiin. Nyt se ei kaiherra minua enää, enkä palaa tähän asiaan enää koskaan.
Tämä on sitä henkisen epämukavuuden kestämistä, jota uudet johtajat joutuvat kestämään. Se on aina mukava, kun arvostellaan aiheesta, se kuuluu demokratiaan, se on hyvä asia. Mutta sitten, tällaisessa tahmoamisessa menee joskus aikaa ja se pikkuisen harmittaa.
Muutamia sellaisia asioita haluan tuoda esiin, joita olemme merkittävästi muuttaneet hallituksessa. Yksi on tämä “paskalaki”. Me sanoimme, että paskalaki on paska laki ja nyt se on korjattu – ja vielä jos on viilaamista, korjataan vieläkin.
Sitten, Sote. Se on pakko tehdä. Pakko on aina huono konsultti, mutta kerron miksi se on syytä tehdä. Viime hallituskaudella yritettiin tehdä kaikkien hallituspuoleiden voimalla. Tehtiin sopimus, meni perustuslakivaliokuntaan, kaatu. Nyt täytyy saada ratkaisu. Miksi? Siksi, että näillä rakenteilla ja tällä rahalla me emme pysty tlevaisuudessa hoitamaan meidän terveydenhuoltoa. Ei Perussuomalaiset voi olla sellainen puolue, että odotetaan, että jonain päivänä ajetaan seinään ja sen jälkeen tulee suuremmat leikkaukset.
Valinnanvapaudesta ihmettelen sitä hirveä vastustusta, joka siihen liittyy. Tällä hetkellä ne, joilla on hyvät tulot tai eläkkeet, kuten valtiopäiväneuvos Vitsbackalla, niin hän voi mennä vaikka yksityiselle millä hetkellä hän haluaa. Ne, jotka meistä ovat töissä ja joilla on työterveydenhuolto, he voivat mennä sinne. Mutta mikä ongelma valinnanvapaudella sitten tulee, jos köyhä eläkeläinen, lapsiperhe, työtön, pienituloinen haluaa mennä jonnekin yksityiselle? Mikä ongelma siinä juuri silloin tulee, hänen kohdallaan, kun näiden muiden kohdalla ei ole ongelmaa, koska he voivat tälläkin hetkellä valita vapaasti, koska he ovat työterveyshuollossa tai koska heillä on rahaa. Sitten sanotaan, ettei osaa valita. Herranen aika. Kyllä me ollaan osattu valita itsellemme kampaaja. Tai parturi. Tai me osaamme valita meille auton. Tai me osaamme vaita menemmekö me etelään vai ei, jos meillä on rahaa. Tätä me emme osa valita. Jos emme osaa valita, niin valitaan se, mikä meillä tällä hetkellä on, niin ei tarvitse muuttaa yhtään mitään. En ymmärrä tätä jauhamista tästä asiasta. Ja kaikki raha, järjestämisvastuu, on maakunnalla. Ville Niinistö voi luulla, että Attendo tulee hänen ovelleen – no ei hän niin mukava mies ole, että Attendo tulee hänen ovelleen. Kyllä hän menee Attendon ovelle, jos hän sinne haluaa.
Tavallaan tällainen EI EI EI-politiikkaa ja sosiaalidemokraattinen pelottelupolitiikka. Yhtiöittäminen; ei mikään itsetarkoitus, mutta jos on kunnallinen yhtiö, kunnan täysin omistama, niin kuka siitä silloin päättää? Siitä päättää kunta. Ei siitä päätä Attendo.
Sitten muutama sana kansainvälisestä politiikasta. Meillä on hyvä presidentti. Meillä on hyvä hallitus, joka hoitaa vastuullisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Sen politiikan tavoitteena on, että me emme ikinä joudu vaaraan ja että me emme ikinä joudu sotaan. Meillä on vastuullinen puolustusministeri Jussi Niinistö, joka esitteli juuri puolustuspoliittiisen selonteon, joka huolehtii siitä, että meillä on ne välineet ja resurssit, jos se paha päivä tulee, minkä vuoksi me teemme koko ajan töitä, ettei se tule. Tässä suhteessa olen hyvin levollinen.
Puoliväliriihi; siihen ladataan odotuksia. Hyvä niin, se on tavallaan myös puolivälipäivitys. Ollaan puolivälissä, on hyvä katsoa, mitä ollaan saatu aikaan ja mitä on saatava aikaan. Ne ikävät leikkaukset, ne on tehty. Enempää leikkauksia ei pidä tehdä. Mitä sitten pitää tehdä? Vahvistaa talouskasvua, vahvistaa työllisyyttä, tukea yrittäjyyttä, työpaikkojen syntyä. Käänne on tapahtunut. Talouskasvu on kitualiasta, mutta sitä on. Työllisyys on parantunut kymmenillä tuhansilla, kun edellinen hallitus, sen aikana tuli satatuhatta työtöntä lisää. Vasemmisto huutaa kitalaki napaan asti auki, että kaikki on huonosti. Voi olla, ettei kaikki ole hyvin, mutta kaikki on paremmin kuin Vasemmiston aikana viime kaudella. Paljon paremmin. Pahinta, mitä meille voisi nyt tapahtua; meille tulisi punavihreä hallitus, joka sotkisi meidän talouden orastavan nousun. Tämä punavihreä hallitus ei tule onnistumaan, ja jos onnistuisi, se ei tule perumaan yhtään tämän hallituksen leikkausta. Ei ensimmäistäkään. Haluaisin nähdä ne listat, mitkä he lupaa tämän jälkeen, kun on tehty nämä sopeutukset. He sanovat, että joo, velka vähenee, mutta tämä ja tämä me otetaan. En usko, että se tulee tapahtumaan.
Vaalituloksia ei kannata julistaa ennen kuin äänet on laskettu. Ehdokasmäärä kuntavaaleissa ja se kattavuus kuinka monessa kunnassa on ehdokkaita takaa meille sen, että meillä on enemmän valtuutettuja ensi vaaleissa läpimenneinä kuin Vihreillä ja Vasemmistoliitolta. Ihan varmasti. Prosentit voi olla sitten 0,3 sinne tai tänne, mutta valtuutettujen määrässä sen näkee ehdokasasettelussa, että miten siinä käy.
Toivon, että ihmiset menisivät äänestämään, koska mitä korkeampi äänestyprosentti on, sitä paremmin Perussuomalaiset pärjää. Näin tämä on. Näillä vaaleilla on paitsi kuntapoliittinen iso merkitys, niin niille tulee myös yleispoliitinen merkitys – sitä ei voi välttää, vaikka samaa asiaa ei siinä mitatakaan. Muistan, kun viime kuntavaalit olivat; meillä oli ollut 19 prosentin kannatus eduskuntavaaleissa. Kuntavaaleissa tuli 12 prosenttia. Meidät julistettiin elävältä haudatuksi. Nyt meidän kannatus on pudonnut 7 prosenttiyksikköä. Eihän se ollut 7 prosenttiyksikköä pudonnut, vaan 7 prosenttiyksikköä noussut, koska meidän edellinen vaalitulos oli 5,4. Mihinkä tätä vaalitulosta pitää verrata on 2012 vaalitulos, joka oli 12,3. Se on tällä hetkellä kova tavoite, muttei mahdoton. Se on meistä kiinni ja se on äänestäjistä kiinni.
Hyvät ystävät, lähden siis levollisin mielin ja on huikea näky katsoa teitä kaikkia täällä. Aika monen teistä kotona olen ollut yötä. Silloin, kun meillä ei ollut rahaa, niin usein tuli vaikkapa junalla jonnekin Parkanoon ja sieltä sitten tultiin hakemaan ja sitä syötiin, mitä talossa annettiin ja aika monessa vinttikamarissa olen nukkunut ja katsellut – pojista on yleensä armeijakuva ja tytöistä ylioppilaskuva – kun tytöt ja pojat on lähteneet kotoa; niin se aktiiviporukka oli alkuaikoina tätä. Se on ollut sellainen elämänokemus ja sellainen elämän koulu, jota ei saa millään rahalla ja siitä olen äärimmäisen iloinen. Kiitän myös teitä, joiden kanssa on ollu napit vastakkain, koska se kuuluu elämään. Se ei ole mikään huono asia, että ollaan joskus oltu erimieltä. Eikä sekään ole huono asia, että on tullut joskus sanottua, kunhan on myöskin tullut sovittua. Se on tärkeää. Mehän ei olla hyvät ystävät, me Perussuomalaiset, me ei olla ihan tavallisissa vesissä pesty. Me ollaan persoonia. Satakunnassa sanotaan, että kun kaveri on persoona, niin siitä tulee mieleen, että se ei ole ihan tavanomainen. Ja te naiset, jotka kestätte meitä Perussuomalaisia tässä meidän kansanliikkeessä, te ette ole heikompia astioita, te olette vahvempia astioita, koska te joudutte meidän äijien kanssa vääntään – ja olettekin vääntäneet. Meillä on aivan ainutlaatuinen liike, joka on juuri sellainen kuin se on hyvine puolineen, vikoineen, haasteineen, hälyineen kaikkineen. Sen takia, jos emme tällaisia olisi, ei meitä tarvittaisi. Vanhoja puolueita on tarpeesi. Uusia puolueita on Vihreät ja muita, joiden tärkeimpiä asioita on, että tulee kasvisruokapäivät kouluun. Kasviksia voi syödä ihan joka päivä, koulussa tai ilman. Musta tuntuu, että tästä ruoasta on tullut joku nykyajan jumala – että mitä sä syöt, sitä sä oot. Tai mitä saa syödä ja mitä ei syödä. Kehotan lukemaan Apostolin tekojen 10. luvusta, että mitä mieltä siitä pitää olla, kun tuli liina taivaasta, teurastaja syö. Syö mitä syöt. Ei se saastuta mikä menee suusta sisään vaan se, joka tulee suusta ulos. Siksi, koska olen nähnyt aika paljon köyhiä ihmisiä, SMP:n aikaan, muina aikoina, ruoasta ei sovi ola ronkeli. Aika moni, tiedän täältä, että on ollut semmostakin aikaa, ettei ole ollut paljon sitä ruokaa. Lautanen on syöty tyhjäksi, se on syöty kiitollisin mielin. Sen takia ei myöskään talonpoikaa tule pilkata, ei etenkään ruoka suussa. Se suomalainen lähiruoka, mitä me haluamme syödä – se voi olla kasviksia, vihanneksia, lihaa – mutta se on tärkeää, että meillä on oma elintarviketuotanto. Meillä on laajasti asuttu maa, jossa voidaan tuottaa hyvää, puhdasta, suomalaista ruokaa. Se on myös turvallisuus- ja huoltovarmuustekijä.
Arvoisat puoluevaltuuston jäsenet. Meillä on täällä tänään puolipitkä lista. Me valitsemme täällä puoluehallituksen jäsenet, katsomme minnekä meidät rahat on menny ja paljonko niitä on jäljellä – kyllä niitä on jäljellä. Kuka tahansa teistä tuleekaan puoluehallituksen puheenjohtajaksi niin pirun hyvän firman saatte johtaaksenne, joka on toimintakykyinen, jonka jäsenmäärä kasvaa – tänään hyväksyttiin 300 uutta, valtaosaksi niitä, jotka on tulleet meidän kuntavaaliehdokkaiksi – ja peritte myös sellaisen porukan, jonka kanssa aika ei käy pitkäksi. Kiitos paljon.