Perussuomalaisten maahanmuuttolinjaukset toteutumassa
AJANKOHTAISKESKUSTELU MAAHANMUUTTO- JA TURVAPAIKKAPOLITIIKASTA | Eduskunnassa 3.5.2016, keskustelualoitteen tekijä kansanedustaja Juho Eerola (ps).
Eurooppaan kohdistuu tällä hetkellä ennennäkemätön siirtolaispaine Afrikasta ja Lähi-idästä. Näillä sanoilla alkaa perussuomalaisten maahanmuuttopoliittinen ohjelma, joka laadittiin loppuvuodesta 2014. Viime vuoden kesän ja syksyn aikana jouduimme todistamaan tämän paineen purkautumista läpi Euroopan aina Suomeen asti. En halua olla jälkiviisas, mutta emme olisi tässä tilanteessa, jos Suomen maahanmuuttopolitiikka olisi laitettu kuntoon edellisten hallitusten aikana. Sille rahalle jonka nyt käytämme tämän asian hoitoon, olisi ollut parempaakin käyttöä.
Suomen maahanmuuttopolitiikka on ollut vuosikaudet eurooppalaisessa mittakaavassa erittäin sinisilmäistä. Perheenyhdistämisen helppous, humanitaarinen suojelu ja ulkomaalaislain lepsu tulkitseminen ovat tehneet Suomesta halutun kohdemaan turvapaikanhakijoille. Anteliaasta sosiaaliturvajärjestelmästä nyt puhumattakaan. Varoitukset harjoitetun politiikan ongelmista ovat kaikuneet kuuroille korville. Vuosikaudet Suomessa on vähätelty kriittisiä ajatuksia maahanmuutosta. Ehdotuksiamme on pidetty vuoroin kansainvälisen oikeuden ja vuoroin hyvän maun vastaisina.
Nyt turvapaikkapoliittisessa keskustelussa puhaltavat uudet tuulet. Vielä vuosi sitten ajatukset turvapaikan saavien hajasijoittamisesta ympäri Suomea tuomittiin. Nyt sellaisista pohdinnoista on tullut valtavirtaa. Konkreettinen esimerkki suunnanmuutoksesta on joulukuussa laadittu hallituksen turvapaikkapoliittinen toimenpideohjelma. Se toteuttaa käytännössä kaikki ne toimenpiteet, joita olemme aikaisemmin vaatineet. Perheenyhdistämisen edellytykset tiukentuvat, humanitaarisen suojelun mahdollisuus poistuu ja turvapaikan saaneiden sosiaaliturvasta on tulossa vastikkeellista. Perussuomalaisten turvapaikka- ja kotouttamispolitiikasta on tullut Suomen turvapaikka- ja kotouttamispolitiikkaa. Nyt meitä tolkun ihmisiä viimein kuunnellaan.
On hienoa, että myös edustajat Rinne ja Lindtman ovat tukeneet tämän kehityksen jouduttamisessa. Puolueen ja eduskuntaryhmän puheenjohtajan arvovallalla te olette osoittaneet, että myös sosiaalidemokraattinen puolue kannattaa hallituksen turvapaikkapoliittista toimenpideohjelmaa ja erityisesti sen esitystä perheenyhdistämisten tiukentamista. Te olette viimeinkin valinneet vastuullisen maahanmuuttopolitiikan tien. Suomen kannalta olisi toki ollut parempi, jos tämä herääminen olisi tapahtunut aikaisemmin.
Hallituksen turvapaikkapoliittiset toimet ovat olleet esimerkillisiä ja vastuullisia. Kotimaisten uudistusten lisäksi hallitus on aktiivisesti vaikuttanut sekä eurooppalaisen että pohjoismaisen ratkaisun löytymiseen. Tästä on hyvänä esimerkkinä lokakuinen Pohjoismaiden neuvoston kokous, jossa haettiin ratkaisua pohjoismaiden läpi kulkevaan turvapaikanhakijoiden virtaan. Keskustelin henkilökohtaisesti ruotsin pääministerin kanssa siitä, ettei turvapaikanhakijoiden kulku Ruotsin läpi Suomeen voinut enää jatkua. Ei suomalaisillakaan ole ollut tapana päästää ketään kulkemaan luvatta maamme läpi Ruotsiin.
Noin kuukausi kokouksen jälkeen Ruotsi ja Tanska aloittivat rajatarkastukset. Tätä päätöstä edesauttoi ulko- ja sisäministeriemme yhteydenpito ruotsalaisten ja tanskalaisten kanssa.
Ei pidä unohtaa, ettei turvapaikkapoliittinen suunnanmuutos tapahtunut pelkästään pakon edessä viime syksynä. Esimerkiksi perheenyhdistämisen kiristyksistä sovittiin jo vuosi sitten hallitusohjelmassa. Asiaa koskeva esitys on nyt eduskunnassa ja saatetaan pikimmiten voimaan. Jatkossa perheenyhdistäjiltä vaaditaan kykyä elättää perheensä ja toivon, että hallitus ei turhia aikaile saattaessaan voimaan loputkin perheenyhdistämisdirektiivin sallimat tiukennukset.
Oikeastaan Suomen uuden maahanmuuttopolitiikan ensi askeleet otettiin jo ennen hallitusneuvotteluita. Viime vuoden maaliskuussa kaadettiin perussuomalaisten ja Kari Rajamäen ansiosta laittomasti maassa olevien henkilöiden oikeus kiireettömään terveydenhuoltoon. Nykyisessä turvapaikkatilanteessa ei voi välttyä ajattelemasta minkälaiset kustannukset Suomi olisi ottanut kontolleen, jos tuota päätöstä ei olisi tehty. Tämän vuoden aikana Maahanmuuttovirasto tekee ennakkotietojen mukaan ainakin 25 000 turvapaikkapäätöstä, joista iso osa tulee olemaan kielteisiä. Osa kielteisen päätöksen saaneista tulee jäämään Suomeen laittomasti. Heillä olisi jatkossa ollut oikeus myös kiireettömään hoitoon. Nyt piikki ei tähän suuntaan ole onneksi auki.
Pienen maan turvapaikka- ja kotouttamispolitiikka ei voi lähteä siitä, että ovet ovat auki koko maailman apua tarvitseville. Maamme kantokyvyllä on rajansa. Ei ole kenenkään edun mukaista, että ottaisimme Suomeen liikaa turvapaikanhakijoita ja emme pystyisi panostamaan riittävästi heidän kotouttamiseensa. Sen tien päässä odottavat slummiutuminen, mekkalat ja pahimmassa tapauksessa terrorismi omalla maaperällämme. Maahanmuuton on oltava hallittua ja perustuttava kansallisiin lähtökohtiin.
Kotouttamisen osalta tämä tarkoittaa sitä, että vastikkeettoman rahan ja vapaaehtoisen kotoutumisen aika on ohi. Hallitus on valinnut oikean tien aikoessaan muuttaa turvapaikan saaneiden sosiaaliturvaa siten, että rahan saamisen edellytyksenä on kotouttamistoimiin osallistuminen. Tänne tulijoiden on jatkossa opiskeltava ahkerammin suomea ja kulttuuriamme. Turvapaikan saaneen henkilön pitää ymmärtää, että Suomessa toimitaan Suomen lain mukaan. Esimerkiksi naisten tasa-arvoinen asema miesten kanssa on ehdoton perusarvo.
Miltä sitten Euroopan ja Suomen tulevaisuus näyttää? Oliko kokemamme turvapaikanhakijoiden aalto kertaluonteinen vai vasta alkusoittoa jostain vielä pahemmasta? Pienenä maana mahdollisuutemme vaikuttaa tällaisten asioiden juurisyihin, ovat rajalliset. Siksi meidän on pidettävä huoli, että tilanteen toistuessa me emme enää ole Euroopan neljänneksi suosituin turvapaikkakohde.
Mahdollisen uuden pakolaisaallon takia on ensiarvoisen tärkeää, ettei Euroopan unioni tai Suomen hallitus jää lepäämään laakereilla. Ongelmaan on löydettävä yhteiseurooppalainen ratkaisu, joka ei kuitenkaan saa perustua pakolliseen taakanjakoon. Tällainen loukkaisi jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeutta eikä ottaisi huomioon niiden kantokykyä. Suomi on tähän mennessä kantanut vastuunsa uudelleensijoitetuista turvapaikanhakijoista ja nyt on muun Euroopan aika.
Ainoa kestävä tapa tulevaisuudessa lienee toimia turvapaikanhakijoiden kanssa samalla tavoin kuin kiintiöpakolaistenkin, eli että heidät rekisteröidään Euroopan ulkopuolella ja vain oleskelulupaan oikeutetut otetaan tänne.
Vaikka turvapaikanhakijoiden määrä on nyt laskenut alhaisemmalle tasolle, emme voi tuudittautua siihen, että ongelmat on ratkaistu. Hallituksen on saatettava voimaan kaikki toimenpideohjelman ratkaisut, joilla turvapaikkaprosessia kiristetään ja kotoutumista edistetään. Tätä vaatii meiltä Suomen kansa ja siksi hallitus toteuttaa ohjelmaa viivytyksittä.
Lisätietoja:
Kansanedustaja Juho Eerola
P. 050-512 0513