Tuntuu siltä, että talouden kiristyessä maassamme halutaan verottaa kaikkea mikä vähänkin liikkuu ja toimii. Onko tämä nyt sitä kokoomuslaista yhteiskuntapolitiikkaa vai Vanhasen jakovaraa?
Mikä on yleishyödyllistä järjestötoimintaa varsinkin sosiaali- ja terveyspuolella? Rajanveto on hyvin vaikeaa ja tapauskohtaista. Sosiaalipalveluista tuotetaan maassamme järjestöjen kautta 20 prosenttia ja terveyspalveluista viisi prosenttia, joten mistään pikku näpertelystä ei ole kysymys. Kansalaisten toteuttama järjestötoiminta nähdään helposti osana julkista sektoria, mutta samanaikaisesti osana elinkeinoelämää. EU on luvannut määritellä Suomen puolesta, mikä on yleishyödyllistä toimintaa, mutta mitään ohjetta sieltä ei ole kuitenkaan saatu. Monet muut unionin maat olivat viisaita EU:n liittymissopimuksia laatiessaan rajatessaan nämä asiat oman maansa päätöksenteon piiriin kuuluviksi.
Yritystoiminta voi olla myös osana yhdistystoimintaa, esimerkiksi siivoustoimintaa, jolloin avustuksia saava yhdistys pystyy tuottamaan siivouspalvelun muutamalla eurolla tunnissa. Yritys joka on joutunut investoimaan ja palkkaamaan työntekijän ei tietenkään pysty kilpailemaan yhdistyksen kanssa samalla viivalla. Yritys huomaa sijoittaneensa paljon rahaa yritystoimintaan ja yhdistyksen polkeneen markkinahinnan naurettavan alas.
Yhdistystoimintaa vai yritystoimintaa?
Markkinaneutraalisuus vaikuttaa yhdistystoimintaan siinä missä yritystoimintaankin. Monet yhdistykset ovat eriyttäneet yritystoimintansa muusta toiminnastaan ja maksavat veronsa kuten kuuluukin. Nämä yhdistykset eivät sekoita yritystoiminnan periaatteita niin pahasti kuin jos pitäisivät kaiken toimintansa yhdistystoimintana markkinoilla kilpaillessaan. Yhdistystoimintaa ei sido kilpailulainsäädäntö esimerkiksi hankintojen suhteen.
Sisämarkkinasääntely lähtee mielestäni siitä, ettei järjestöillä ole eikä saa olla erityisasemaa yrityksiin verrattuna. Järjestötoiminnan tulisi olla voittoa tavoittelematonta yleishyödyllistä toimintaa. Muuten alalla toimivat pienet yritykset, jotka hoitavat yhteiskunnalliset velvoitteensa, ajautuvat epäterveen kilpailun johdosta helposti konkurssiin ja joutuvat lopettamaan toimintansa.
Lainsäädännön terveiden yhdistysten normaalitoiminnasta ja yritystoiminnasta olisi saatava mahdollisimman selkeäksi ja nopeasti käytäntöön. Kaiken tämän lisäksi RAY:n antama tuki muuhun kuin yleishyödylliseen järjestötoimintaan on herättänyt huolestumista järjestöissä. Pelkästään vaalirahaan liittyvästä skandaalista ei ole kysymys, vaan myös niistä periaatteista, joilla RAY:n tukia myönnetään.
Verokarhukin häviää joskus oikeudessa
Yhdistystoiminta on osa kansalaisvapautta, jota on kunnioitettava ja johon pitää kannustaa myös nuoria. Verottaja on usein verottanut yhdistystoimintaa mielivaltaisesti, jonka seurauksena useat pienet kansalaisjärjestöt ja yhdistykset ovat lopettaneet toimintansa. Talkootyö on ollut yhtenä kivenä kengässä määriteltäessä mikä on verotettavaa toimintaa ja mikä ei.
Suuremmilla kansalaisjärjestöillä on keskuudessaan juristeja, jotka ovat nostaneet kanteita verottajaa vastaan ja voittaneet riita-asioissa. Kannattaa siis aina nostaa oikeusprosessi, jos kokee kärsineensä vääryyttä vaikka verottajankin taholta.
Yleishyödyllisten järjestöjen verotus on muuttunut tiukemmaksi ja vähemmän ennakoitavaksi. Selkeät pelisäännöt olisivat kaikkien kannalta paras ratkaisu tähän kirjavaan ja sekavaan tilanteeseen. Tällä hetkellä on vaikea erottaa yleishyödyllistä toimintaa elinkeinotoiminnasta. Käräjöinti on aina hankala tapa selvittää asioita, tarvitaan lainsäädäntöä.
Harri Lindell