Perussuomalaiset

EU-vaaliohjelma 2014

Lue tästä Perussuomalaisten uusin EU-vaaliohjelma 2019 >>

EU-vaaliohjelma 2014

Johdanto: Vähemmän, mutta parempaa EU:ta

Eurovaaliohjelmamme neljä pääperiaatetta ovat:

1. EU:n liittovaltiokehitys on torjuttava ja jäsenmaiden itsemääräämisoikeus taattava

2. Tukipakettipolitiikka on lopetettava

3. Talousyhteistyötä on kehitettävä edelleen

4. EU:n demokraattisuutta on vahvistettava

Perussuomalaisten EU-linja on rakentava ja kriittinen. EU ei ole meille pyhä – unionia saa arvostella. Se on nykyisellään byrokraattinen organisaatio, joka polkee jäsenmaidensa demokratiaa. EU:n tulee olla jäsenmaidensa kansojen palvelija, joka kunnioittaa jäsenmaiden itsemääräämisoikeutta. EU toimii parhaiten itsenäisten valtioiden löyhänä talous- ja vapaakauppaliittona.

Perussuomalaiset puuttuvat EU:n epäkohtiin ja nostavat niitä esiin. Vastaavasti tuemme EU:n hyviä hankkeita. Tarkastelemme unionia samanlaisella rationaalisella otteella kuin mitä tahansa järjestelmää. Emme ole EU:ssa vastustamassa, vaan rakentamassa ja uudistamassa. Arvostellessammekin teemme samalla positiivisia ehdotuksia

Pyrimme Euroopan parlamentissa vaikuttamaan ohjelmamme toteutumiseksi osallistumalla täysipainoisesti säädäntötyöhön ja tekemällä yhteistyötä niin ryhmässämme kuin sen ulkopuolella.

Perussuomalaiset haluavat olla europarlamentissa osa vaikutusvaltaista EU-kriittistä ryhmää. EU on väline jäsenmaiden yhteisen edun palvelemiselle, ei itseisarvo. Uskomme EU-maissa viime vuosina yleistyneen kriittisen uudistuslinjan keräävän kasvavaa kannatusta. EU on poliittinen projekti ja siitä irtautuminen on sekin nähtävä mahdollisena vaihtoehtona, mikäli jatkossa unionin katsotaan aiheuttavan Suomelle enemmän haittaa kuin etua.

Perussuomalaiset hyväksyvät Suomen eurojäsenyyden toistaiseksi olemassa olevana tosiasiana, joka kuitenkin voi muuttua. Toisin kuin muut puolueet, emme ole poliittisesti sitoutuneita euroon, vaan ainoastaan Suomen etuun.

Pidämme siis realistisena tulevaisuuden vaihtoehtona myös euron hajoamista tai yhteisymmärryksessä muiden jäsenmaiden kanssa eurosta eroamista, johon ei kuitenkaan tällä hetkellä ole tarpeen tietoisesti pyrkiä.

Kannatamme kaupan esteiden purkamista ja talousliiton vahvistamista, silloin kun se ei loukkaa jäsenmaiden itsenäisyyttä. Vastustamme ehdottomasti euron pelastamiseksi harjoitettua bail out -politiikkaa, eli tukipakettipolitiikkaa, joka on EU:n perussopimuksen vastaista. Jos talousedut ja itsenäisyys ovat ristiriidassa, itsenäisyys on tärkeämpää.

Perussuomalaiset puolustavat EU:ssa Suomen kansallista etua ja kansallista päätöksentekoa sekä itsemääräämisoikeutta. Tämä on oikeutettua, sillä itsenäisyyden asia ei vanhene koskaan. Tehtävämme on huolehtia kansalaisistamme, jotka ovat antaneet äänensä euroedustajillemme.

Kannatamme EU:n tuomista lähelle kansalaisia ja haluamme vahvistaa unionin kansanvaltaisuutta. Vastustamme EU:n itälaajenemista ja erityisesti Turkin EU-jäsenyyttä.

1. Ei liittovaltiolle, kyllä talousyhteistyölle

EU:sta on rakennettu liittovaltiota pienin askelin. Jäsenmaiden itsenäisyyttä ja riippumattomuutta on nakerrettu pala palalta. Ennen talouskriisiä tämä kielteinen kehitys eteni lähes huomaamatta, mutta euron pelastamisen nimissä yhdentymisen vauhtia on kiihdytetty. Liittovaltion rakentaminen ilman kansalaisten selkeää kansanäänestyksessä annettua tukea ei ole oikea eikä hyväksyttävä menettely.

Euroopan yhdentymisen alkuperäinen ajatus oli turvata rauha yhdistämällä taloudelliset edut. Kannatamme tätä EU:n perusideaa. EU on ensisijaisesti vapaakauppaliitto. Sen kautta itsenäiset jäsenvaltiot voivat tietysti tehdä yhteistyötä kansallisten päätöstensä perusteella muissakin asioissa, joiden ratkaiseminen nimenomaisesti vaatii kansainvälistä yhteistyötä. Kannatamme siis Alankomaiden hallituksen esittämää periaatetta: tehdään päätöksiä EU-tasolla, kun se on välttämätöntä ja kansallisella tasolla aina kuin suinkin mahdollista.

EU:ta ei pidä kehittää liittovaltiomaiseen suuntaan. Rikas eurooppalainen kulttuuriperimä ei taivu yhdenmukaistamiseen, eivätkä jäsenmaat ole yhteismitallisia. Eurooppalainen liittovaltio ei voi toimia jäsenmaiden taloudellisten, kielellisten, kulttuuristen ja historiallisten erojen vuoksi. Sisämarkkinoiden kehittämistä on sen sijaan edelleen tuettava nimenomaan kaupan esteitä purkamalla ja vain minimimäärä uutta sääntelyä rakentaen.

Tulonsiirtoja eri jäsenmaiden välillä ei saa kasvattaa – päinvastoin. Suomen tulee neuvotella niin kutsuttu jäsenmaksupalautus suureksi kasvaneen nettomaksajuutemme korjaamiseksi tai vaihtoehtoisesti pyrkiä maksupalautuksista kokonaan eroon. Tällä hetkellä Suomen pitää kustantaa osansa maksupalautuksista Ison-Britannian lisäksi myös muun muassa Ruotsille ja Tanskalle.

Suomen verovarojen laaja kierrättäminen Brysselin kautta ei ole Suomen edun mukaista. Osa rahoista uppoaa hallintoon, osa yksinkertaisesti katoaa (EU:n oma tilintarkastus on moittinut taloudenpitoa suurista virheistä jo 18 vuotta peräkkäin) ja osa menee muille jäsenmaille. Jäljelle jääviä varoja voimme anoa kankeilla byrokraattisilla hakumenettelyillä takaisin. Tuolloinkinrahat on korvamerkitty usein huonosti vaikuttaviin, tai olemattomasti tuottaviin hankkeisiin. EU:lta saatu tukieuro on Suomen talouskasvun kannalta arviolta vain 50 sentin arvoinen.

Unionin budjettia ei näin ollen pidä kasvattaa eikä unionille tule antaa kansalaisten verotusoikeutta, eli niin kutsuttuja omia varoja.

Vallan ja päätöksenteon laajempi keskittäminen Brysseliin ei sekään ole Suomen edun mukaista. Esimerkiksi europarlamentissa suomalaisilla on tällä hetkellä 13 paikkaa 766:sta, eli 1,7 %. Jos asioistamme päätetään niin, että oma vaikutusvaltamme niihin on 1,7 % ja muiden 98,3 %, päätösvalta etääntyy Suomen kansasta ja demokratiamme heikkenee. On niin ikään järjenvastaista olettaa, että kaukaisessa Brysselissä tai muissa jäsenvaltioissa ymmärrettäisiin omaa eduskuntaamme paremmin, mikä on Suomelle parasta lainsäädäntöä.

Yhdentymisen syveneminen (ns. integraatio) ei saa ole itsetarkoitus. EU:n kehittämisen perusperiaatteeksi ei voida ottaa pääministeri Kataisen visioimaa ”reilun integraation keskitietä”, sillä tämä katsantokanta pitää lähtökohtanaan syvenevää yhdentymiskehitystä. ”Reilu integraatio” on siten käytännössä liittovaltion tukemista.

2. Loppu tukipakettipolitiikalle

Perussuomalaiset on ainoana puolueena ensimmäisestä Kreikan pelastuspaketista saakka johdonmukaisesti vastustanut tukipakettipolitiikkaa. Kieltäydymme linjamme ja EU:n perussopimusten mukaisesti takaamasta tai maksamasta toisten euromaiden lainoja suomalaisen veronmaksajan varoilla. Kaikkien muiden eduskuntapuolueiden vuorollaan ajama tukilinja on sitonut Suomen pahimmillaan jopa kymmenien miljardien takausvastuisiin.

Pelastuspaketit ovat epäonnistunutta ja epäoikeudenmukaista politiikkaa, jota kansalaiset vastustavat ja joka murentaa Euroopan yhtenäisyyttä. Nykytilanteessa pelastuspaketit haittaavat sekä avun saajia että sen maksajia, ja molemmat ovat toisilleen tasapuolisesti katkeria. Yhteisvaluutta euron oli tarkoitus olla EU:n yhtenäisyyden vertauskuva, mutta epäonnistuneen pelastuspolitiikan takia siitä on tulossa EU:n hajoamisen symboli.

Linjamme johdonmukaisena osana perussuomalaiset vastustavat niin yhteisvastuumekanismeja (kuten Euroopan vakausmekanismia) kuin niitä täydentävää jäsenmaiden talousohjausta (kuten ns. six-packia ja two-packia). Yhteisvastuu kasvattaa talouspolitiikan moraalikatoa, ja EU:n talousohjaus taas kaventaa jäsenmaiden itsenäisyyttä.

Talouskurin omaksuminen on asenne eikä sopimus, ja sen omaksuminen on jokaisen jäsenmaan omalla vastuulla niin oman kuin yhteisen edun takia. Myös löysän talouskurin seurausten kantaminen on jäsenmaiden omalla vastuulla.

Taloudellinen yhteisvastuu eri jäsenmaiden välillä on sekä moraalitonta että järjetöntä. Eri jäsenmailla on täysin erilaiset yhteiskuntamallit ja veroasteet. Osa jäsenmaista on valtioina köyhiä, mutta kansalaiset henkilökohtaiselta varallisuudeltaan esimerkiksi suomalaisia varakkaampia, kuten vaikkapa Kyproksella. Tästä syystä ei voi olla oikein, että korkeamman veroasteen maat paikkaavat matalamman veroasteen maiden budjettivajetta. Veronsa maksavaa suomalaista ei pidä laittaa maksamaan kriisimaiden veroja, joissa myös veronkierto on yleistä.

Tulevien kriisimaiden on annettava hallitusti erota rahaliitosta, eikä nykyisille kriisimaille enää saa myöntää uusia pelastuspaketteja. Kriisimaiden pankkeja ei liioin tule tukea yhteisvastuun kautta. Yhteisvastuun sijaan perussuomalaiset kannattavat sijoittajavastuuta. Todellisessa sijoittajavastuussa voittojen tapaan myös mahdolliset tappiot kuuluvat riskin ottaneelle sijoittajalle.

3. Perussuomalaisten eurokanta

Eurokriisi on karulla tavalla osoittanut euron ongelmat. Omasta valuutasta ja rahapolitiikasta luopuminen on useimmille euromaille ollut paljon suurempi menetys kuin euron usein epäselvät hyödyt. Euro on jäsenmaiden nykykokoonpanolla toimimaton valuutta, joten nykyisen kaltaisia kriisejä tultaneen kohtaamaan tulevaisuudessakin. Eurojärjestelmään viime vuosina tehdyt korjausyritykset ovat joissakin tapauksissa jopa pahentaneet tilannetta. Erityisesti tukipakettipolitiikka on yhtä moraalitonta kuin epäonnistunuttakin.

Jos euro olisi puhtaasti taloudellinen projekti, se olisi jo haudattu tai siihen ei olisi koskaan lähdettykään. Euro on kuitenkin ennen kaikkea poliittinen projekti ja liittovaltiota tavoittelevan euroeliitin kruununjalokivi, koko ”eurooppalaisen projektin” symboli.

Perussuomalaiset eivät ole sitoutuneet euroon vaan Suomen etuun. Emme nykytilanteessa aktiivisesti aja maamme eroa eurosta, mutta haluamme valmistautua euroalueen mahdolliseen hajoamiseen. Suomen Pankin ja muiden kansallisten keskuspankkien toimintakyky on ylläpidettävä sellaisena, että myös oman valuutan käyttöönotto on tarvittaessa mahdollista. Suomella on oltava kattava suunnitelma valmiina sen tilanteen varalta, että euro epäonnistuu, vaikka tuota suunnitelmaa ei koskaan tarvitsisikaan ottaa käyttöön. Suunnitelma on vertauskuvallisesti kuin laivan pelastusvene – sitä käytetään tarvittaessa, mutta siihen ei nousta turhaan.

Perussuomalaiset ovat valmiita harkitsemaan oma-aloitteista eurosta eroamista, jos esimerkiksi nykyinen pelastuspakettipolitiikka muodostuu pysyväksi tai jos euroalue liikkuu selvästi liittovaltion suuntaan yhteisen velan tai nykyistä vahvemman budjettiohjauksen muodossa. Meille eurojäsenyys on ensisijaisesti taloudellinen kysymys ja jäsenyydestä voidaan myös luopua jos eurosta eroamisen todetaan olevan Suomelle taloudellisesti edullisin ratkaisu. Tosin eropäätöstä tehtäessä on muistettava, että eurosta eroamisella on taloudellisen hinnan lisäksi myös poliittinen hinta.

Perussuomalaisten mielestä kaikkien vastuullisten puolueiden on syytä kertoa äänestäjilleen, millaisen hinnan ne ovat euroalueen säilymisestä valmiit maksamaan, ja millaisia mahdollisia reunaehtoja Suomen eurojäsenyydellä on. Yhteinen velka, yhtenäistetty verotus sekä EU:n laaja kontrolli työmarkkinoihin, eläkepolitiikkaan ja sosiaaliturvaan kuuluvat monien federalistien tavoitteisiin europarlamentissa. Jos nämä ovat euroalueen säilymisen hinta, äänestäjien on saatava tietää, mitkä puolueet ovat valmiit tuon hinnan maksamaan. Perussuomalaiset eivät ole.

4. Euroopan unioni on uudistettava

Perussuomalaiset on kansainvälisesti verkostoitunut puolue, joka arvostaa ja kunnioittaa Eurooppaa. On siksi tärkeää kysyä, tekeekö nykymuotoinen Euroopan unioni Euroopan paremmaksi paikaksi kansalaiselle elää tai yritysmaailmalle toimia? EU ei omista Euroopan ideaa, eikä EU:n kritisointi ole kansainvälisyyden tai eurooppalaisuuden vastustamista.

Nykyinen Euroopan unioni on demokratiavajeineen ja loputtomine byrokratioineen useammin itse ongelma kuin sen ratkaisu. Unionissa on kuunneltava kansalaisia paremmin, eikä yhdentymistä tai EU:n kehittämistä voida jatkaa kansalaismielipiteestä välittämättä. Erityisesti EU-komission demokraattisuutta on kehitettävä. Tämä voi tapahtua esimerkiksi luomalla äänestysjärjestelmä komissaarien valitsemiseksi kansallisissa, maakohtaisissa vaaleissa.

Myös kansanäänestysten tuloksia on EU:ssa kunnioitettava, eikä EU-eliitin kannalta epämieluisaan tulokseen päättyneitä äänestyksiä saa uusia, kuten perustuslain hyväksyttämiseksi tehtiin.

EU-sääntely ei lähtökohtaisesti ole paras ratkaisu ongelmiin, vaan se tuottaa usein lisätyötä ja uusia ongelmia. Ohjaavaa sääntelyä tulee luoda ainoastaan yleisesti tunnustettujen epäkohtien korjaamiseksi. Muuten on pyrittävä luomaan vain mahdollisimman paljon vapautta yksilöiden, yhteisöjen ja yritysten toiminnalle.

Perussuomalaiset tukevat Iso-Britannian esittämää näkemystä kevyemmästä unionista. Tämä tarkoittaa myös joidenkin valtaoikeuksien palauttamista takaisin jäsenmaille. Pidämme myös merkittävänä Alankomaiden hallituksen julkaisemaa 54:n EU:n valtaa rajoittavan toimenpiteen listaa, jonka perusajatus oli, että ”jatkuvasti kaikilla politiikan aloilla yhdentyvän unionin aika on ohi”. Uskomme yhä uusien maiden liittyvän EU:n uudistamista vaativaan kriittiseen rintamaan ja haluamme nostaa Suomen mukaan uudistusmielisten joukkoon.

Iso-Britannian hallituksen tavoin kannatamme tulevan eurovaalikauden aikana kansanäänestyksen järjestämistä maamme EU-jäsenyydestä. Kansanäänestys tapahtuisi pääministeri Cameronin esittämän mallin mukaisesti, jossa ensin neuvotellaan perussopimuksen ja jäsenyysehtojen uudistamisesta ja sitten äänestetään yksinkertaisesti uudistuvassa unionissa pysymisen ja siitä eroamisen välillä.

EU:ta on uudistettava vähemmän byrokraattiseen suuntaan. Perussuomalaiset haluavat käynnistää EU:ssa byrokratian leikkaustalkoot, joissa EU-hallinnon eri osa-alueille annetaan tiukka tuottavuusohjelma, joka sisältää myös määräyksen jäädyttää menojen kasvu tai jopa höylätä niitä alaspäin.

Unionista on niin ikään tiedotettava puolueettomasti. EU:n on perustuttava houkuttelevuuteen eikä tyrkyttämiseen. Kestävä yhteistyö perustuu molemminpuoliseen hyötyyn, ei pakottamiseen tai yksipuoliseen tiedottamiseen.

Yhdentymisen aiheuttamia ongelmia yritetään tätä nykyä ratkaista lisäämällä yhdentymistä. Tämä on viemässä EU:ta kohti liittovaltiota. Suunta on käännettävä ja ongelmaruuhka torjuttava ongelmia aiheuttanutta sääntelyä purkamalla.

Tuleva eurovaalikausi saattaa muodostua viimeiseksi tilaisuudeksi rakentaa toimiva unioni. Liittovaltiossa Suomelle jäisi ainoaksi järkeväksi EU-linjaksi unionista eroaminen.

5. Euroopan unionin yhteinen maaseutu- ja maatalouspolitiikka

Perussuomalaiset haluavat nähdä Suomen maaseudun sekä elinvoimaisena että monimuotoisena myös tulevaisuudessa. Maaseutu on maamme turva ja voimavara. Suomalainen arvostaa maaseutua sekä puhdasta, kotimaista ruokaa. Siksi puhdas suomalainen luonto ja maataloustuotanto on turvattava.

Euroopan unionin yhteistä maatalouspolitiikkaa (CAP) ja sen uudistuksia on kuluvalla eurovaalikaudella viety eteenpäin ensimmäistä kertaa niin sanotussa yhteispäätösmenettelyssä, päätöksentekoon ovat osallistuneet komissio, jäsenmaat sekä Euroopan parlamentti. Järjestely on tuonut europarlamentille lisää valtaa, mutta samalla se on mutkistanut ja pitkittänyt uudistusprosessia. Sijaiskärsijöinä tässä ovat suomalaiset viljelijät, jotka elävät epävarmuudessa oman tulevaisuutensa suhteen.

Perussuomalaiset haluavat puolustaa suomalaista maaseutua ja työteliästä maaseutuyrittäjyyttä. Viljelijöiden ammattitaidolle on annettava sille kuuluva arvostus. Ammatin harjoittamisen jatkuvuuteen tulee kiinnittää poliittisessa päätöksenteossa yhä enemmän huomiota. Työskentelemme EU-tasolla sen eteen, että viljelijöiden kohtuullinen tulotaso turvataan.

Suomessa on pystyttävä tulevaisuudessa asumaan ja harjoittamaan maatalousyrittäjyyttä kattavasti kautta maan. Maamme EU-liittymisneuvotteluiden yhteydessä sovituista eduista ja tuista on pidettävä tiukasti kiinni. Pidimme kielteisenä kansallisen Etelä-Suomen maataloustuen eli 141-tuen muuttamista matalammaksi 149a-tueksi. Suomen tuet EU-budjetista ovat jo lähtökohtaisesti pieniä verrattuna Keski-Euroopan vanhoihin jäsenmaihin. Tätä epäsuhtaa on pystyttävä siten myös tasoittamaan kansallisilla tuilla.

Maamme linjan täytyy olla aina neuvotteluissa vaativa ja uskalias. Olemme jäsenyysaikanamme turhan kirjaimellisesti tulkinneet ja toimeenpanneet eri EU-päätöksiä oman etumme kustannuksella. Nyt on huolehdittava siitä, että EU-päätöksillä ei lisätä suomalaisten viljelijöiden hallinnollista taakkaa entisestään. Perussuomalaiset ovat aina politiikassaan tukeneet perheviljelmiin perustuvaa monipuolista maataloustuotantoa ja sen toimintaedellytysten turvaamista.

Elintarviketeollisuuden eurooppalaiset raaka-aineskandaalit ovat nousseet suomalaistenkin tietoisuuteen – jopa ruokapöydille. Tästä syystä maamme ruokaturvallisuuteen sekä huoltovarmuuteen tulee panostaa voimallisesti siten, että maamme väestön ja viljelijöiden elinolot ja toimintakyky voidaan turvata kaikissa olosuhteissa. Vaadimme, että kaikkien elintarvikkeiden alkuperä ilmoitetaan totuudenmukaisesti.

6. Energia-, teollisuus- ja ympäristöpolitiikka

EU:n tulee kaikin keinoin pitää kiinni teollisuutensa kilpailukyvystä. EU-maat tarvitsevat teollisuuden työpaikkoja noustakseen talouskriisistä ja turvatakseen hyvinvointinsa.

Kilpailukykyinen teollisuus edellyttää kilpailukykyistä energian hintaa. EU:n on myös pyrittävä kohottamaan energiaomavaraisuuttaan. Perussuomalaiset tukevat EU:n tieteellisiä hankkeita uusien markkinaehtoisesti toimivien energian tuotantomuotojen löytämiseksi. Puollamme myös kotimaisten energialähteidemme hyödyntämistä.

Ilmastopolitiikassa päästöjen minimointi on päätavoite. Päästökauppajärjestelmällä ja määrällisellä päästötavoitteiden pienenemisellä tämä tavoite ei kuitenkaan toteudu mielekkäästi. Nykyisen komission esittämillä energia- ja ilmastopoliittisilla tavoitteilla hidastetaan talouden kasvua ja aiheutetaan työttömyyttä teollisuudessa. Samalla ulkoistamme saastuttavaa teollisuutta vähemmän säännellyille markkinoille, mikä globaalisti vain pahentaa ympäristöongelmia. EU:n ilmastopäätöksillä ollaan myös horjuttamassa sosiaalista oikeudenmukaisuutta, koska korkeammat energiahinnat rokottavat eniten vähävaraisia.

Perussuomalaiset vastustavat niin päästökauppajärjestelmää kuin siihen suunniteltua päästöoikeuksien markkinoille tulon viivyttämistä, niin sanottua backloadingia. Perussuomalaiset haluavat myös neuvotella uudelleen EU:n rikkidirektiivin, joka nostaa elintärkeiden merikuljetustemme hintaa epäreilulla tavalla toisiin jäsenmaihin nähden.

Päästökauppajärjestelmän tilalle ajamme sanktiopohjaista ominaispäästöjärjestelmää, jossa yhteisesti sovitun ominaispäästörajan ylittävältä osalta maksetaan kansalliseen tai kansainväliseen rahastoon sanktio. Sanktiorahalla voidaan sitten edistää ilmastopoliittisia tavoitteita takaamalla tuote- ja teknologiakehityspanoksia sekä investointiavustuksia.

7. EU ja maahanmuutto

Perussuomalaiset haluavat EU:ssa vaikuttaa maahanmuuttorutiineihin liittyvän byrokratian selkeyttämiseksi. Käsittelyajat on saatava nykyistä lyhyemmiksi. Kannatamme Dublin-asetusta, joka ehkäisee turvapaikkaturismia ja muita vastaavia toimenpiteitä. Edellytämme, ettei Dublin-menettelystä luovuta missään jäsenmaassa edes talouskriisin varjolla. Haluamme kehittää edelleen Frontexin toimintaa, joka tukee laittoman maahanmuuton kanssa ongelmiin joutuneiden jäsenmaiden rajavalvontaviranomaisia.

EU ei voi missään olosuhteissa päättää, minkä verran ja minkälaista maahanmuuttoa jäsenmaiden tulee vastaanottaa. Vastustamme maahanmuuttopolitiikassakin keskusvaltaista päätöksentekoa ja pysyviä tulonsiirtoja. Suhtaudumme kriittisesti EU:lle kaavailtuihin solidaarisuusmekanismeihin, jotka antaisivat rahallista tukea vapaaehtoisesti humanitaarista maahanmuuttoa vastaanottaville maille.

Perussuomalaiset ovat tyytymättömiä jäsentymättömään maahanmuuttokeskusteluun, jonka tasoa ja asiapitoisuutta on nostettava. Aiheen vaikeus ei saa johtaa leimaamiseen. Haluamme kannustaa kansalaiskeskustelua kalliiksi käyvästä humanitaarisesta maahanmuutosta. On tärkeätä selventää kaikki aiheeseen liittyvät käsitteet ja jakaa keskustelu järkeviin osa-alueisiin. Esimerkiksi humanitaarinen maahanmuutto ja työperäinen maahanmuutto ovat eri keskustelunaiheita.

8. Rajavalvontaa kehitettävä, viisumivapauteen valmistauduttava

Perussuomalaiset näkevät rajavalvonnan olevan keskeinen osa yhteiskunnan ja kansalaisten turvallisuutta. EU:n on varmistettava korkeatasoisen rajavalvonnan säilyminen kaikilla unionin ulkorajoilla. Turvapaikkaväärinkäytösten estämiseen luotua Eurodac-sormenjälkitiedostojen vertailujärjestelmää on edelleen kehitettävä. Eurodac-järjestelmä paljastaa, jos sama henkilö on hakenut turvapaikkaa monesta maasta. Ohjelman avulla EU:n jäsenvaltiot voivat selvittää, ovatko jossakin EU-maassa laittomasti oleskelevat henkilöt hakeneet turvapaikkaa EU:n alueelta.

Suomessa on aloitettu hallitus- ja viranomaistasolla valmistautuminen EU:n ja Venäjän viisumivapauteen. Perussuomalaisten mielestä on tärkeää, että mahdolliseen viisumivapauteen valmistaudutaan huolellisesti. Perussuomalaiset eivät kannata viisumivapautta vielä tulevalla vaalikaudella, mutta mikäli päätös viisumivapaudesta tehdään, on sen alkamiseen varattava riittävä valmistautumisaika.

Sisäministeriö on arvioinut, että viisumivapauden toteutuessa Suomen ja Venäjän välisen maarajan ylittävien henkilöiden määrä voi nopeasti jopa kolminkertaistua. Vaarana on rajat ylittävän rikollisuuden kasvu. Todennäköistä on myös, etteivät lisääntyvät rajanylitykset kasvata turismin tuottoisuutta likimainkaan samassa suhteessa, vaan maksukykyiset turistit ovat valmiita hankkimaan viisuminkin.

Jos kerran EU-tasolla päätetään viisumivapaudesta Suomen puolesta, tulee EU:n osallistua merkittävällä taloudellisella panoksella Suomen rajavalvonnan kohentamiseen. Mahdollinen viisumivapaus kun koskettaa Schengen-aluetta kokonaisuudessaan. Suomen on ajettava tässä asiassa tiukasti kansallista etua.

9. EU:n sosiaalinen ulottuvuus

EU:lta odotetaan aika ajoin perusteetta, että se kykenisi ratkaisemaan jäsenmaiden sosiaaliset ongelmat. Unionilla ei ole varoja eikä edellytyksiä kehittää itselleen käytännöllistä sosiaalista ulottuvuutta. EU:n budjetti on 150,9 miljardia euroa (2013), eikä sitä tule kasvattaa.

Mielekkään yhteiseurooppalaisen sosiaaliturvan kehittäminen edellyttäisi myös verotuksen yhtenäistämistä. Tämä on käytännössä mahdotonta. Lisäksi useimpien muiden jäsenmaiden sosiaaliturvan käytännöt ovat perustavalla tavalla poikkeavia suomalaisista. Näiden järjestelmien yhteensovittaminen ei onnistu toimivasti.

Suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää ei ymmärretä EU:n tasolla. Pohjoismainen asumiseen perustuva sosiaaliturva jää Euroopan mittakaavassa vähemmistöön. EU:ssa sosiaaliturvan koordinointi perustuu työskentelyyn, ja tämä aiheuttaa jatkuvaa sopeuttamispainetta omaa järjestelmäämme kohtaan.

Suomen asumisperusteista sosiaaliturvaa ollaan parhaillaan murentamassa pala palalta ja avaamassa myös muissa maissa asuville. EU:n yhdistelmälupadirektiivi muuttaa rajat ylittävää terveydenhuoltoa, työttömyysturvalakia sekä ulkomaalaislakia. Tällainen askel askeleelta etenemisen vaihtoehto on valittu todennäköisimmin siksi, että sosiaalipolitiikan siirtäminen kertarysäyksellä jäsenmailta EU:lle olisi poliittisesti mahdotonta. Pitkän aikavälin tavoitteena euroalueelle halutaan oma autonominen budjetti, josta solidaarisuuden nimissä voidaan tukea niitä maita, jotka erilaisten rahoitusongelmien vuoksi tarvitsevat apua julkisen sektorinsa vahvistamiseen.

Sosiaaliturva on lähtökohtaisesti kansallisen toimivallan piirissä eli jäsenmaat saavat itse määritellä toimintansa näissä asioissa. EU on kuitenkin ulottanut sääntelynsä tälle alueelle sisämarkkinoiden varjolla. Euroopan unionin tuomioistuimella on ollut tässä merkittävä rooli. Sen ratkaisuissa liikkuvuuden perusvapaudet ja sisämarkkinoiden kilpailupolitiikan asema ovat korostuneet sosiaaliturvajärjestelmien kansallisen toimivallan kustannuksella.

Perussuomalaisten mielestä sosiaalinen oikeudenmukaisuus taataan Suomessa parhaiten kansallisen päätöksenteon pohjalta, eikä EU:n tule puuttua asiaan. Myös eläkeasioistamme tulee päättää kansallisesti nyt ja tulevaisuudessa.

10. EU ja terveyspolitiikka

Terveydenhuolto on perussuomalaisten mielestä kansallinen asia, eikä terveyspalveluista pidä tehdä sisämarkkinakysymystä. Muiden Euroopan unionin jäsenmaiden käytännöt eivät terveyspalveluiden osalta sovi harvaan asuttuun Suomeen. Mahdollisiin terveydenhoitopalveluja koskeviin sisämarkkinasäädöksiin on tarvittaessa haettava kansallisia poikkeuksia. Perussuomalaiset kannattavat Nizzan sopimusta (2003) siltä osin, kun siinä päätettiin jättää sosiaali- ja terveyspalveluiden kauppa yhteisön jakamattoman toimivallan ulkopuolelle.

Perussuomalaiset tukevat EU-tason valistustoimia terveempien elämäntapojen edistämiseksi, mutta eivät hyväksy ihmisten elämäntapojen sääntelyä ja holhoamista EU-tasolta. Suomen on tälläkin saralla oltava aktiivinen erilaisten rakenne- ja kehitysrahojen hakemisessa.

11. Veroparatiisit ja harmaa talous

EU:n keskeisimpiä painopisteitä tulee olla veroparatiisien bisnesetiikan palauttaminen kestävälle pohjalle. Perussuomalaiset näkevät tämän esimerkkinä tavoitteesta, johon nimenomaisesti tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä ja jossa EU voi siten olla hyödyllinen.

Perussuomalaiset haluavat EU:ssa toimia myös harmaata taloutta ja missä tahansa unionin sisällä tapahtuvaa veronkiertoa vastaan. Tämä on käynyt yhä tärkeämmäksi unionin yhdentymisen jatkuessa ja tulonsiirtojen lisääntyessä. On moraalisesti kestämätöntä, että tunnollisimmista veronmaksumaista tehdään tulonsiirtoja maihin, joissa veronkierto on yleistä.

Arvioiden mukaan EU-maat menettävät verotuloja jopa 1 000 miljardia euroa vuodessa veronkierron ja veroparatiisien vuoksi. Perussuomalaiset tukevat toimivia aloitteita näiden epäkohtien kitkemiseksi. Vapaamatkustajia Euroopan talous ei kestä.

PS-VAALISIVUT
Perussuomalaiset eurovaaliehdokkaat
Tietoa vaaleista
Eurovaaliohjelma
Vaalimateriaalia
Ehdokkaat kentällä